Kirjoitin tänään tällaisen runon
Elämän kauneus tuo sielukas
kuinka usein suljemmekaan siltä silmämme
kävelemme ohi huomaamatta kas
sisälläni väräjää lämpö ja autuus
Elämä on tarkoitettu elettäväksi yhdessä
kauneutta on jo paljon sanassa kahdessa
syvin sanoma sisältyy sanassa kolmessa
mutta todellinen kohtaaminen tunteessa neljässä
sydän tarvitsee syyn tulla käytetyksi
silmät etsivät kaltaisiaan
kädet ovat levottomat jos ei niistä välillä pidetä kiinni
jotkut odottavat kohtaavansa jotain täydellistä
toiset tunteiden riemun kantaattia
mutta elämä selllaisten käy sellistä
jossa he viruvat ilman kamraattia
Jokainen hetki elämästä on ainutkertainen
josta voit nauttia yhdesä tai yksin
odottaa että löytyy unelmiesi ainut vertainen
tai ravita niitä yllätyksin
on hienompaa voida sanoa muistatko kun me silloin
kuin että olisitpa ollut silloin kanssani
herätä aamuin nukahtaa illoin
tietäen että on pyrkinyt elämään tässä hetkessä
Halannut silloin kun siltä on tuntunut
antanut rakkautta antaakseen rakkautta
antanut tuntemattoman koskettaa sielua
ei ole ajatellut sitten kun, vaan nyt ja tässä