Tänään ku lähin vaa kirjottamaan syntyi tällainen runo.
ihmisiä on maailmassa monta
hetki paikkansa valitsee
elämä on ajatonta
Mut silti se ohjaa, kahlitsee
tosin on meistä riippuvaista
näemmekö ovien takana ovia
onko se jotain sulkeva kaista
ovatko seinät pehmeitä vai kovia
sanommeko vain ei noin
ja kakkoamme
tai vaihtoehtoja eri keinoin
tarjoamme
kysymmekä miksi
vaiko mitä varten
toteammeko, no siksi
vai kerrommeko kaiken