Oi kuinka haluisinkaan pian uusia ystäviä
on niin hiljaista (kun uudelle paikkakunnalle muutin)
kaikilla jotka tiedän niin kiire,ovat kuin muurahaiset, aina menossa johonkin
ei ketään joka vastaisi nauruuni
koskahan puhelimen ääni ryhtyy tuntumaan vieraalta
jalat ja pää pakottavat ulos
mutta kädet ja syyllisyys haluaisivat hanaksti järjestää kotia
joka tuntuu lähinnä vankilalta johon saa ottaa eläimiä
mieli kirmaisi auringossa
nenä haistelisi luontoa
silmät ihalisivat kauneutta jonka luonnto pienine virhe vivahteineen on tehnyt ainutlaatuiseksi
on minun ihoni tuntenut tuulen
jalkani koskettaneet maata
ja suuni hymyillyt vastaan tulijoille, useinkin
Mutta se on ollut useammin vain hetki
joka on muutaman askeleen pituinen
sen jälkeen vain jalkojeni kopse on pitänyt minulle seuraa
jokaiseen aamuun herään iloisena
odottaen kuin pieni lapsi joulua,hetkeä ettei kotia tarvitsisi enä ä järjestellä
ettei se sitoisi enää käsiäni ja aikaani ja halujani nyöreillään niin paljon
soittaisitko sinä ovi kelloani
minä kun olen jo melkein valmis