Festarikausi käynnistyi yskien

Köh köh… Tai siis Joensuussa oli kyllä hauskaa, jopa niin hauskaa että aloin jo odottaa ensi vuoden Ilosaarirockia! Yhtään tappeluakaan en joutunut paikan päällä todistamaan, mutta teini-ikäiseltä ystävältämme Telttanaapurilta pöllittiin…

Köh köh… Tai siis Joensuussa oli kyllä hauskaa, jopa niin hauskaa että aloin jo odottaa ensi vuoden Ilosaarirockia! Yhtään tappeluakaan en joutunut paikan päällä todistamaan, mutta teini-ikäiseltä ystävältämme Telttanaapurilta pöllittiin laukku teltan edestä ja lisäksi joku pariskunta kävi ekana iltana kyselemässä, olisko kukaan nähnyt niiden telttaa. (Saa olla aika tavalla pokkaa, että pöllii kokonaisen teltan!)

Jouduttiin leiriytymään teinien suosimalle (eli halvemmalle) Ravileirintäalueelle, koska Linnunlaulu oli jo täynnä kun me saavuttiin paikalle 11 aikaan perjantai-iltana, mutta mikäs siinä oli +/-30v. -kokoonpanolla hengailla viikonloppu 17-vuotiaiden varkautelaisteinien kanssa. Hauskaa oli – tai ainakin erilaista. Voi ehkä vain yrittää myötäelää sitä fiilistä, miltä tuntuu kun herää puoli kuudelta aamulla umpijäässä teltasta n. metrin päässä kajahtavaan huutoon: ”Antakaa marii, antakaa kokkelii, vittu ekstasii, ihan mitä vaan, mistä saa vittu pään sekasin! Äääää-ääää-ääää…” Ja sen jälkeen lauma teinipoikia laulaa yhä uudestaan Nestori Miikkulaista. =D =D =D =D =D Jos tässä maailmassa on jotain, mistä minä tykkään, niin se on kyllä teinit!

Mutta siis! Miksi festarikausikausi käynnistyi yskien, oli just se, että olin umpijäässä joka ikinen yö (paitsi vikana yönä, jonka nukuin auton takapenkillä sikiöasennossa). Ystäväni Mikko oli luvannut hoitaa majoitusasiat ja pakata teltat mukaan. Toisesta teltasta oli sitten kuitenkin kiireessä unohtunut päällyskangas kotiin, joten lämpötila oli yöllä jotain pakastavan ja absoluuttisen nollapisteen väliltä. Ja minä sitten pakastuin, ja nyt yskin ja niiskutan kotonani, vaikka aurinko paistaisi ulkona. Voihan köksä! Ainut positiivinen puoli tässä on se, ettei tarvii vielä mennä töihin vaan voi vaan hengailla kotona verkkarit päällä ja nukkua päiväunia aina kun siltä tuntuu. Toisaalta voisi kai sitä jo töihinkin mennä, kun ei näin sosiaalinen luonne kovin montaa päivää yksin jaksa olla. Ehkä alan kohta sekoilla ja huutaa samaan tapaan kuin ystävämme Telttanaapurit? Tai sitten menen pikkupikku päiväunille?