Kuvittele, että pyydät ryhmää ihmisiä kävelemään vapaasti avoimessa tilassa ilman ohjeita siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä.
Mitä luulisit tapahtuvan?
Satunnaista liikettä joka suuntaan — ehkä.
Mutta juuri niin ei käy.
Lähes kaikki kääntyivät samaan suuntaan
Espanjalainen fysiikan professori Iker Zuriguel tutkimusryhmineen havaitsi covid-pandemian aikana jotain odottamatonta koevideoita analysoidessaan: ihmiset alkoivat kieriskellä vastapäivään.
Kerta toisensa jälkeen, ryhmästä toiseen.
32 koeryhmää 33:sta osoitti saman suuntauksen — vastapäivään, tietämättään, ilman mitään ulkoista ohjausta.
Löydös oli niin outo, että tutkijat halusivat varmistaa sen Japanissa
Alkuperäiset kokeet tehtiin Espanjassa Navarran yliopistossa.
Mutta tulokset olivat niin yllättäviä, että tutkijat halusivat toistaa ne täysin erilaisessa kulttuurisessa ympäristössä: Japanissa, Tokion yliopistossa.
Syy oli looginen: jos ilmiö johtuisi länsimaisesta liikennekulttuurista tai sosiaalisesta opitusta tavasta, japanilaisten pitäisi käyttäytyä eri tavalla.
Japanissa jalankulkijat väistävät perinteisesti vasemmalle, kun taas espanjalaiset väistävät oikealle.
Jos kulttuuritausta selittäisi ilmiön, suunnan pitäisi kääntyä.
Se ei kääntynyt.
Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kävi ilmi, että sekä espanjalaiset että japanilaiset koehenkilöt kiertelivät yhtä lailla vastapäivään.
Tutkijat sulkivat pois selityksen toisensa jälkeen
Tämä on se kohta, joka tekee tutkimuksesta erityisen kiinnostavan.
Ryhmä kävi järjestelmällisesti läpi mahdolliset selitykset — ja sulki ne pois yhden kerrallaan.
Kätisyys? Ei selitä.
Dominoiva jalka? Ei selitä.
Silmädominanssi? Ei selitä.
Sukupuoli? Ei eroa.
Kulttuuri? Kuten Japani-koe osoitti — ei ratkaiseva tekijä.
Tutkijat testasivat myös, olisiko kyse ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta — siitä, että yhdessä liikkuminen synnyttäisi jonkinlaisen sosiaalisen pyörteen.
Mutta kun koehenkilöt kävelivät yksin samassa tilassa, sama vastapäivään suuntautuva taipumus oli silti läsnä.
Ilmiö on siis yksilöllinen, ei sosiaalinen.
Ainoa merkitsevä tekijä oli ikä — ja sekin yllättävästi
Viidessä eri kokeessa — eri ryhmäkoilla, eri tiloissa, eri maissa — yksi muuttuja erottui muista: ikä.
Nuoremmilla ihmisillä vastapäivään suuntautuva taipumus oli vahvempi.
Vanhemmilla se oli edelleen olemassa, mutta hieman heikompi.
Mitä tämä kertoo? Ei vielä tiedetä.
Mutta se vihjaa, että kyse on jostakin kehollisesta tai neurologisesta — jostakin, joka muuttuu hitaasti ihmisen vanhetessa.
Mistä tämä johtuu? Rehellinen vastaus: ei tiedetä
Tutkijat eivät pysty vielä selittämään ilmiötä.
He ovat esittäneet useita hypoteeseja: onko kyse sydämen sijainnista vasemmalla puolella kehoa, aivojen asymmetriasta vai jostain evoluution aikana syntyneestä liikumisvinoumasta?
Mikään näistä ei ole toistaiseksa saanut vahvistusta.
Professori Claudio Feliciani Tokion yliopistosta tiivistää tilanteen suoraan: ”Kaikista näistä tekijöistä ainoa asia, joka erottui, oli se, että lapsilla vinouma on vahvempi — joten ikä todennäköisesti vaikuttaa siihen.”
Miksi tällä on käytännön merkitystä
Tutkimus ei ole pelkkä kuriositeetti.
Sillä voi olla konkreettisia sovelluksia arkkitehtuurissa, rakennussuunnittelussa ja väkijoukon hallinnassa — esimerkiksi silloin, kun suunnitellaan tiloja, joissa ihmisten pitää liikkua turvallisesti ja sujuvasti.
Jos ihmisillä on luontainen taipumus kääntyä vasemmalle, tilat voidaan suunnitella tukemaan tätä luonnollista liikevirtaa sen sijaan, että pakotettaisiin ihmiset toimimaan vastoin vaistojaan.
LUE LISÄÄ: Tutkijat löysivät milloin kävely todella terävöittää ajattelun — vastaus yllättää täysin
