Kun humanistityttö eksyi Otaniemeen…

Kamala tunne olla töissä, kun tärisyttää ja vapisuttaa eikä silmät meinaa pysyä auki millään. Väsymys, morkkis ja silmätulehdus tulivat maanantain kunniaksi kyläilemään oikein porukalla. Tee tässä nyt sitten jotain järkevää,…

Kamala tunne olla töissä, kun tärisyttää ja vapisuttaa eikä silmät meinaa pysyä auki millään. Väsymys, morkkis ja silmätulehdus tulivat maanantain kunniaksi kyläilemään oikein porukalla. Tee tässä nyt sitten jotain järkevää, kun koko ajan itkettää. Ja naurattaa vielä samanaikaisesti. Silti pitää mukamas yrittää leikkiä iloista back office -tukihenkilöä, jolta tulee vastaus kysymykseen kuin kysymykseen niinkuin Manulle illallinen.

Pienen heikotuksen lisäksi on vielä sellainenkin nolo jutska, että en uskalla mennä muutamaan hetkeen salilla pukuhuoneeseen / suihkutiloihin nakuilemaan, koska näytän aivan katujyrän alle jääneeltä! Ruhostani ei löydy sellaista kohtaa, joka ei olisi ruhjeilla tai ainakin mustelmilla. Älkää koskaan ikinä menkö teekkareiden kanssa saunaan, varsinkaan jos teekkarit sattuvat olemaan OUBS:ilaisia. Ja jos siltikin järjenvastaisesti menette, älkää missään nimessä nauttiko teille tarjoiltua saunakossua!

Perjantaina tapahtui siis seuraavaa: Menin reippaana tyttönä suoraan töistä bodypumppiin ja sieltä Otaniemeen Polyteekkarin saunailtaan. Join pari olutta ja menin saunaan. Sain lumipesut (kyllä, saunassa). Joku keksi hakea saunaan kossupullon. Kossupullosta juotiin ja koska piti näyttää äijille, etten minäkään mikään neiti ole, join samaan tahtiin kuin pojat. Ei-niin-hyvä-idea.

Tämän jälkeen filmi katkeaakin – lukuunottamatta lyhyehköä klippiä jonkin paikallisen salakapakan sohvalta, missä otin matsia itseäni 30 cm pidemmän teinin näköisen teekkarin kanssa jääden pahasti alakynteen. Jotta ilta olisi ollut täydellinen, tämän jälkeen minut ja Teini ystävällisesti ohjattiin kohti ulko-ovea pulloinemme kaikkinemme.

Seuraavana aamuna keräillessäni itseäni Teinin opiskelijasolusta (!!!) pahoin ruhjottuna, huonovointisena ja nolona, saatoin vain miettiä, mitä on tapahtunut. Hipsin varmuuden vuoksi apteekin kautta kohti Helsinkiä ja kotiluolaani.

Saattaisi olla viisainta pysytellä hetken aikaa ihan vain kotosalla ja vaikka panostaa kodinhoitoon ja sisustukseen? Huomenna tulee palkkakin… Jospa joku suosiollinen sisustusliike myisi mulle vaikka maton vanhan olut- ja viinitahraisen tilalle, niin voisin ainakin teeskennellä hetken ajan olevani parempi ihminen?