…tosin olo on vielä niin heikko, etten uskalla ajatellakaan mitään urheiluun liittyvää hetkeen. Eli en ennen huomista. Huomenna on pakko ryhdistäytyä ja palata arkirytmiin ja vaatia taas itseään venymään pidemmälle, korkeammalle ja nopeammin. Huokaus… kunpa olisi jo kesäloma ja pääsisi hetkeksi ulkomaille, mahdollisimman kauas tästä loputtomasta oravanpyörästä.
Miten voikin ihmislapsen pää olla näin jumissa? Mun pitäisi ilmeisesti käydä läpi jotain luottotappioiden virhelistauksia, mutta mikään ei meinaa ottaa onnistuakseen. Mulla oli ihan huonoja juttujakin tänään aamukahvilla, mikä on merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa! Tästä saan kiittää luultavasti ystävääni Eveä (joka valtuutti minut juomaan kanssaan lauantaina), ystävääni Sannaa (joka juotti mulle maustettua vodkaa taksissa ja Baker’sin jonossa) ja sitten sitä jotain tyyppiä, kenen luona olin jatkoilla Kampissa ja join jotain tosi hyvää punaviiniä. Harmi, etten ottanut nimeä ylös. Siis sen viinin nimeä. Tosin jos olisi viinin tarjoajan nimi tiedossa, hänelle voisi ehkä soittaa puhelimella ja kysäistä viinin nimeä. Siis jos viitsisi nähdä vaivaa. Minä tuskin viitsisin, koska tapanani on ollut etsiä aidan matala kohta, mennä siitä ja uskotella kaikille, että kiipesin hyvinkin korkealta. Toistaiseksi metodi on toiminut niin hyvin, että mitä sitä suotta vaihtamaan… =)