…sillä niinhän siinä kävi että sain vain sen työn.
Edellisestä tekstistä on jo aikaa, eikä tuo kirjoittaminen ole muutenkaan sujunut haluamallani tavalla. Voiko kirjailijan plokista puhua, jos ei ole julkaissut mitään? Tai no, mitään merkittävää.
Huomasin toden totta sen, että kyllä siihen tasapainoiseen elämään tarvitaan muutakin, kuin hyvä duuni ja muut puitteet. Itse ainakin olen sen verran laumaeläin, että kaipaan elämääni sen toisen puoliskon, jonka kanssa jakaa asioita… oikeastaan kaiken.
Sain syyn hykerrellä utsekseni yks päivä, kun olin kysymässä naispuoliselta kollegaltani kysymystä, kun samalla tajusin, kuinka typerä tuo kysymys oli. -olin kysymymässä: miksi naiset rakastuvat suhun, jos sä käyttäydyt hyvin, kohtelet heitä hyvin ja annat hyvää seksiä? Idiootti oli sana mitä etsin tuon kysymyksen jälkeen. Ongelmani edelleen on se, etten osaa olla oma itseni sellaisen naisen seurassa, johon olen ihastunut voimakkaasti. Menetän kontrollini täysin ja minuun iskee järjetön ujous. Ainoa tapa, jolloin minulla on mahdollisuuksia, on se että hän tulee juttelemaan mulle aivan yllättäen tai että ollaan suuremmassa porukassa, jolloin voi vähän niinkuin salaa lähestyä toista, ilman että tarvii jännittää liikoja. Tulipa jännä bon voyage-fiilis tästä tekstistä… pitää tarkistaa jotain…