Voin muuttua, mutta ensin sinun pitää päättää kuka haluat minun olevan.
Tässä uutta Foo Fightersia kuunnellessa mielessä pyörii taas elämän suuret kysymykset: tissit vai perse, kolalla vai ilman, loppuun asti vai ajoissa kotiin…
oikeastaan en ole niinkään kumpaakaan; tissi- tai perse-tyyppi, vaan silmät on ne, mihin kiinnitän huomioni… niin niin, eihän mua kukaan usko, mutta niin se vain on. Katsokaa vaikka uusimman Bodyn kannesta, neidistä ei näy kuin silmät ja silti olet myyty. Mä olin ainakin silloin vuosia sitten, kun näin hänet ensi kertaa… laivalla, oltiin kumpikin katsomassa niitä laivalle tulo kuvia, hitto että olin myyty. Olin kavereiden kanssa liikenteessä, mutta siihen ne jäi tiskille kuin kusijälki hankeen, kun näin hänet myöhemmin illalla baarissa… ihme, että alkoi edes tällaisen hampuusin kanssa edes juttelemaan, tai no, olin silloin pahempi, sillä uskoin olevani jonkinlainen rock-Jumala pitkine hiuksineni sekä tatuointeineni, heh, niin ne luulot karisee sen tytön seurassa. No kuitenkin pointti on siinä, että siinä oli yksi lisä siihen pitkään listaan naisista, joihin olen joskus rakastunut, enkä ole uskaltanut siitä heille kertoa.
Mikä vittu siinä on, ettei saa suustansa muuta kuin sammakoita, silloin kun pitäis sanoa jotain, mikä voisi muuttaa meidän molempien elämän suuntaa, hyvällä tuurilla suunta vois olla sama…
Hmm, oikeastaan se onnistuu helpoiten silloin, kun on aivan järjettömässä kännissä, siinä on tosin se huono puoli, ettei ihailun kohde usko sinua, kun olet siinä kunnossa, että luulet olevasi maailman komein mies ja niin vahva, että jos maailmassa olis kahvat, niin sen kuin nostais… Silloin kun on niin jumissa, ei todellakaan pitäis olla lähelläkään ketään, jonka tuntee… paitsi ehkä parhaimman kaverin, sillä se ainakin tietää kuka sä oot ja mikä olet miehiäs. Mun ongelma on se että… ootas vähän, siis mullahan on monia ongelmia, ihan niin kuin sullakin, mutta siis yks mun ongelmista on se, että ihastun helposti baari-ihmisiin, siis heihin hulluihin, jotka ovat siellä tiskin väärällä puolella, siis töissä niissä baareissa, missä käyn maailmaa parantamassa ja joihin itsenikin lasken. Niin sitten niitä etsii yöstä, niinkuin kärpänen valoa ja usein löytääkin… tosin sen sellaisen sinisen, johon ei sais koskea, mutta kun se on NIIN kaunis, ja sit palaa näpit.
Joo, nythän on niitä parisuhde-oppaita ja kuinka-tapaat-jonkun-kusipään-baarissa-etkä-huomaa-että-se-on-kusipää-ennen-kuin-olet-naimisissa-sen-kanssa-ja-se-lyö-sua-oppaita sekä tietty kuinka löydät itsesi-oppaita. Mä voisin kirjoittaa sen ”älä tee näin, niin menee helvetin hyvin”-oppaan, ainakin naisten suhteen. Jälleen kerran siinä on monia ongelmakohtia, tärkeimpänä tietysti se, etten kenenkään mätisäkin kanssa haluais olla… niin niin, olen paha ihminen kun en heti ekana ole kehumassa sisäisen kauneuden tärkeyttä, mut hei, ihan oikeasti!? Niin, on ollut jokin ihmeen onni ajoituksen kanssa, kun olen sattunut kohtaamaan niin monta kaunista naista siinä renttu-elämänvaiheessa, milloin poikakaverin ainut tarkoitus on järkyttää vanhempia. Siitä johtuen kynnys on tullut korkeaksi, mikä johtaa siihen, ettei minun yhtälössä ole kaikki tekijät kohdallaan. Siis vaikka asun krunikassa, teen töitä ravpäällikkönä yhdessä kiinnostavimmassa firmassa, eikä rahasta ole pulaa, ainakaan ihan koko aikaa. sit olen jonkinlaisessa kunnossa, enkä ihan vitun ruma, mutta jokin siinä on. Olenko sitten itsekeskeinen kusipää, vainoharhainen skitso tai jotain muuta mieltä ylentävää, hmm… enpä taida, siispä syytän ihan ketä muuta tahansa, heh heh, olenpa ihan vitun vitsikäs… Jaloviinaa siis kolalla, ainakin tällä hetkellä ja aina loppuun asti! Ellei äiti soita ja käske kotiin, sillä jos äiti sanoo, niin sitä pitää totella.
Jaa, nyt on mentävä saunaan, tarkistan myöhemmin kirjoitusvirheet 😉