Nivelien ritinä, poksahtelu ja naksahteluhan on ihan normaalia. Mulla ainakin. Tilanteesta riippuen poksuvat niin polvet, nilkat, varpaat, selkä, niska, kyynärpäät kuin sormetkin. Siis suunnilleen kaikki mahdollinen. Nyt oman lisänsä joukkoon tuo myös häpyliitos. En tiedä kovin montaa irstaampaa tunnetta kuin se, kun sängyssä unisena kylkeä kääntäessä liitoksesta kuuluu -ja tuntuu!- massiivinen *poks*. Väkisinkin nousee vedet silmiin ja uni karkaa niin, että sitä saa tosissaan houkutella takaisin.
Kävin tänään asennuttamassa eilen ostamani istuimen kiinni fillariin, ja hankin samalla vauvalle oman pyöräilykypärän. Melkoinen rekka meillä, yks lapsi tarakalla ja kaks peräkärryssä! No, kasvaapahan äidillä kunto ainakin, jos ei muuta. Mutta kyllä sitä auton hankkimista täytyy jossain vaiheessa alkaa tosissaan harkitsemaan, viimeistään sitten vuoden kuluttua kun jatkan koulua, ja olisi kolme pientä kuljetettavana päiväkotiin..
Asennuksen valmistumista odotellessa kävin kahvilassa juomassa kaakaon. Sen jälkeen hain pari litraa mansikoita, ja linnoittauduin eväineni läheiselle terassille, join tuopillisen jaffaa ja luin iltapäivälehdet. Seurailin mielenkiinnolla, kuinka pari Unicef-liiveihin pukeutunutta pitkätukkaa häiritsi ohikulkijoita. Tulipa bongattua julkkiskin, Sievisen Esa kuunteli kyllä kiltisti selitykset, vaan ei silti laittanut nimeään papereihin. Aijaijai. No, itsellä ei tosin ole varaa sanoa mitään, ainakaan sen jälkeen kun tokaisin pojille aavistuksen tylysti, että ”Vaikka ajatus onkin hieno ja kannatettava, on mulla itselläni kohta kolme lasta joiden elättämisessä opiskelevana yksinhuoltajana on ihan täysi työ, en tosiaankaan pysty tukemaan taloudellisesti yhtäkään ylimääräistä ipanaa.”
Ja asiasta ihan muihin.
Siihen kuun vaihteessa tyhjentyneeseen asuntoon muutti sittenkin toinen niistä komeista nuorista miehistä! Valitettavasti mukana tuli myös vaimo, lapsi ja pari koiraa. Sinkkuilua siis joudun tältäosin jatkamaan, mutta jospa siitä pojasta olisi meidän ipanoille kaveria, ja äideistäkin seuraa toisilleen.
Ne tyypit, jotka kyseisestä asunnosta muuttivat pois, jättivät roskakatokseen maalipurkkeja. Ihan siististi pinottuina 6kappaletta pieniä purkkeja, oliskohan olleet litrasia. Ne eivät siis olleet roskiksessa asti, vaan sen vieressä, katoksen alla kylläkin. Toissa-aamuna huomasin, että katoksessa niinikään ollut nojatuoli oli sotkettu kokonaan turkoosiksi, ja maalia oli katoksessa iso lammikko, mutta en sen enempää kiinnittänyt asiaan huomiota. Kunnes NJ:n äiti tuli oven taakse kysymään, että tiedänkö, kenen se rosiksen vieressä oleva Audi mahtaa olla? Kun siitä oli koko kuskin ovi täynnä maaliroiskeita..
Tiesinhän mä, mentiin sitten kimpassa oven taakse kertomaan Audimiehelle auton kohtalosta. Yllättävän rauhallisesti asian otti. Mietittiin, että kun RT:n auto on katoksen toisella puolella, niin se siitä olisi vielä puuttunutkin, kun roiskeita olisi ollut siinäkin.. Sitä kun on tässä kuluneen vuoden aikana vandaloitu -ilmeisesti rouva LV:n toimesta- puolenkymmentä kertaa -kertaalleen se on sprayatty mustaksi, kerran väännetty sivupeilit irti, ja ainaki kahdesti naarmutettu. Sen lisäksi RTn kuistilta on käyty mäiskimässä pesäpallomailalla kynttilälyhdyt pariin otteeseen, ja järjestetty muitakin pieniä ohjelmanumeroita.
Eilen aamulla odotellessani parkkipaikalla kyytiä, katsoin RTn autoa hieman tarkemmin ja -TADAA! Niinhän siitä oli taas vedetty hantin puolen kylki auki. Etuoven kahvasta bensatankkiin asti ulottui syvä naarmu, varmaan jollain kivellä tai avaimella tehty. Eipä tarvitse montaa kertaa miettiä, kuka on asialla ollut. Todisteita vaan ei valitettavasti ole, menee samaan tutkintaan edellisten vahingontekojen kanssa. Motiivia voi tietysti vaan arvailla, herra LV kun on parhaillaan istumassa viimekesäisiä sähläilyitään. Sitäpaitsi, herra LVllä on ollut oma kämppäkin jo joulukuusta asti toisella puolella kylää, lasten asuessa edelleen äitinsä kanssa tuossa viereisellä pihalla. Joten mustasukkaisuudellekaan ei pitäisi olla syytä senkään vertaa kuin aiemmin.
Mielenkiinnolla nyt sitten vaan odottelen, mitäköhän mahtaa porukka keksiä seuraavaksi? Ehkä on ihan hyvä, ettei mulla ole autoa.. Mutta tuntuu melko ikävältä, kun laittaa kuistia ja pihaa sellaisiksi, että niissä viihtyisi, niin sitten saa pelätä joka aamu herätessään, onko paikat tuhottu. Ihan kaiken varalta laitoin tuoreen istuimen varastoon, peräkärry ei sinne valitettavasti mahdu. Enkä viitsi fillaria joka yöksi sisällekään kantaa.
Nyt iltateetä pesukoneen pysähtymistä odotellessa. Huomenna kymmeneltä neuvola, ja Turkulaisenkin pitäisi jossain vaiheessa päivää saapua kyläilemään -tuoreen tyttiksensä kanssa. Saas nähdä, millainen tapaus sekin sitten mahtaa olla.