taas se kello pöydälläni raksuttaa
se tahtoo multa ääneti karata.
aika—
juoksen sitä välillä kiinni.
välillä pakoon.
en koskaan löydä sitä keskitietä.
ja se ärsyttää mua.
joskus itkin kun ei ollut ystäviä..ei ees tuttavia.lähipiirissä joiden luona käydä silloin tällöin kun rupee ahdistamaan.
mutta nyt on kaikki toisin.nyt on ystäviä ja tuttavia.
ja sitten.
joskus tuntuu ettei aika riitä.
ja ollaankohan sitä koskaan tyytyväisiä..hemmetti mihinkään..
argh :@