sitä vain pysähtyy miettimään..
ei jaksa tehdä mitään.miksi aina täytyisikään.
joskus tulee sellainen syysmasis olo..
arvasin sen.jo kun kesän viimeset lehdet kellastuvat niin masennun..täysin…
mietin lueskellessani näitä cityn keskustelu palstoja..
miksi ihmeessä kaikki tahtovat (ei kaikki vain harvat)
mollata tuttaviaan exiään julkisesti.onko se ihmisen syvää…katkeruutta vai itseriittoista papatusta.
en vain käsitä.
miksi emme voi vaan menneiden antaa olla.
ja katsoa kohti tulevaa..
joillekin se näyttää olevan niin mahdotonta.
mä katson kuitenkin hetken istuskeltuani tulevaan.siihen mitä minulla on.
ja siihen mitä minulta vielä puuttuu.
ei puutu paljon.mutta jotain pientä tarvitsen elämääni lisää valoa tuomaan.
tuomaan valoa jotta säkenöisin täysillä onnesta.
nauttisin niistä pikku hetkistä täysillä.
joskus elämä on niin kovin vaikeaa.
joskus se on helppoa.
se on vain hyväksyttävä.
peace for everyone. 🙂
tänään on taas yksi iloinen päivä takana.ja rauhallinen ihana koti ilta odottaa…kulkijaa 🙂
