se niin kovin avara on.
välillä se on hämärän peitossa .emmekä ehkä tiedosta sitä kunnes heräämme.ja katsomme maailmaa kuin lapsi.
joka näkee sen kaiken rikkauden värien loiston ihmisten hyvyyden niin avoimesti ja pyyteettomästi ..lapsikin rakastaa.
mutta älkää tulko huijatuksi.
turha lapsellekaan on esittää kilttiä jota ette ehkä pohjimmiltanne ole.kyllä pieni ihminen lävitsenne näkee.
hän vain myötäilee..hiljaa itsekseen ajattelee…-tuo onkin paha.paha.paha!
mutta silti hän ei kauaa jaksa sitä murehtia.
hän näkee taivaan.
kirkaan raikkaan sinisenä.linnut värikkäinä ja onnellisina.hän näkee vihertävän ruohon.hän näkee.syyslehtien iloiset värit.lennellen tuulessa.hän näkee sen.kaiken.hän iloitsee ystävistään.ei tuomitse pienistä virheistä .koska hän aidosti välittää..
toiset vain eivät yksinkertaisesti näe lapsen silmin tätä elämää.
kun koittaa
oikein yrittää.
löytääkin ehkä sen pienen lapsosen sisältään.
ja on ees sen hetken onnellinen ja täynnä iloa.
iloa
jota elämästämme ei liialti puutu..
yön laulun sanoin loppuu tää
niin särkyvää on onni tää…
hmm
