emme osaa olla omia persooniamme..esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa.miksi kutoa päällensä ujon verkko ,kun on kuitenkin niin kovin paljon sanottavaa.
miksi meillä joillain on niin kamalan huono itsetunto että ajattelemme esim.kumppanimme menneisyyttä ja siihen liittyviä henkilöitä..niitä joiden ei pitäisi enään vaikuttaa mitenkään.tulevaan suhteeseen…miksi mietimme niin kovin miltä näytämme..miksi emme osaa olla ikinä tyytyväisiä omiin itseemme.miks on niin saakelin hankalaa hyväksyä itsensä ulkokuori.emmehän me puolisoitakaamme valitse juuri sen ulkonäön perusteella joka kuitenkin ilmeisen kovasti on tänä päivänä pinnalla ns.muodissa…miks laittaa kuvansa peilikuvaan..ja nyyhkiä kotonaan kun ei olekaan kuin esim.kasin tyttö..miks ihmeessä ei voi olla tyytyväinen siihen ettei ainakaan ole mikään kutosen tyttö…miksi laihat ilkkuvat lihavia…miksi lihavat luulevat että juuri kaikki laihat haukkuvat ja arvostelevat lihavia.miksi emme voi olla kaduilla huomaamatta joidenkin arvostelevia katseita.ja otamme itseemme.saattoihan se katsoa vaikka että.onpahan tuossa hyvän näköinen tyyppi tai olipas tuolla päällä hyvän näköiset vaatteet..
EN YMMÄRRÄ MIKSI TUSKA JOKA MYLLERTÄÄ SISÄLLÄ PITÄÄ KIRJOITTAA ULOS…
MIKSI EN VOI VAIN PAETA TUOTA TUSKAN TUNNETTA JA UUPUMUSTA.MIKSI SE EI LÄHDE POIS…
SE SEURAA..KUIN HAAMU MINUA…
miksi olen niin pieni ja heikko.
minullahan on kaikki avaimet onneen..
miksi en käytä niitä
