lukea erään ihmisen blogeja.
tieto siitä että joku osaa ja todellakin uskaltaa kirjoittaa niistä syvimmistä tunteistaan ja vieläpä oikein antaumuksella ja niin älyttömän kauniisti..
ennen mäkin kirjoitin.
kirjoitin runoja sormet hikoillen, kirjoitin kirjaa tunne ylämaissa
mutta nyt tuo kaikki ihanan kirjoittamisen antaman ilon taika on hävinnyt. vaikka en kirjoittaisi tähän näin elikä julkisesti niin en vain todellakaan saa mitään irti ..
miks???
noh ..kaiketi sekin aika tulee
kun ajatus lentää ja kynän ihana ääni kuuluu vasten paperia.
ehkäpä se tunteiden palo ja jonkin kaipuu syttyy taas tähänkin naiseen ja jaksan, osaan , uskallan kirjoittaa.
haluan vielä kovasti kiittää sinua ystäväni joka piristät päiväni, iltani sinun kauniilla kirjoituksillasi.
ja ennenkaikkea kun jaksat ottaa vastaan mun ruikutuksiani elämän kurjuudesta ja noh..niin välillä hyvyydestäkin.
halataan kun tavataan 🙂
siihen asti adios…