tuohon pieneen hetkeen jonka pari päivää sitten koin.
siihen mahtui niin paljon ahdistusta ja tuskaa..
yks saakelin sana vain
ja mun maailmani romahti.
luulen
ajattelen..
mietinkin.
että kyllä tämä tästä..
eihän tämä tuska loputtomiin jatkua voi.
olen nyt niin kovin eläväinen.
mut hei….
minä tyhmeliini
siirränkin tuskaani pois.haluan haudata sen.jonnekin niin hevon kuusen pitkälle ettei se ikinä tule sieltä takaisin.
tiedän.
tyhmäähän se on.
suru on surtava.vaikka olisi kuinka turtana.
itkun on tultava.
kyllä se sieltä tulee.
joku päivä se vielä sieltä tulee.
ja huomaan.
aika on parantanut haavani.
mutta silti piilee kysymys…
miksi juuri minä.
miks minä..
mutta kyllähän muutkin tuskaa kokevat.
tämä oli vain asia jonka olisin tahtonut jatkuvan.
koko elämäni ajan.