Kaikki hyvä loppuu aikanaa. Niin se pääsiäisen jumalaton juhlinta siis vaihtui tavanomaiseen arkeen. Huomenna töihin.
Pääsiäinen siis meni rokatessa. Humalan ja krapulan noidankehä. Pääsiäissunnuntai tais olla se paras päivä. Kävelyretki Kalliossa kun pahin krapula hellitti, sitten tein aika hyvää pitsaa ja kateltiin ”äideistä parhain” ja ”jättiläinen”, joista eka oli surullinen ja jälkimmäinen aivan mainio (tosin olen nähnyt sen monen monta kertaa, joten se ei ollut mikään ylläri). Sitten mentiin bussilla Vantaalle. Jännää.
Siellä mentiin Calypso-nimiseen (?) raflaan kattomaan Maryslimiä. Ekan oluen aikana rupes vähän mietityttämään, josko olisi kuitenkin pitänyt jäädä himaan kattoon leffoja, mutta sitten tultiin siihen tulokseen, että paras ruveta ryyppäämään ihan kunnolla jos haluaa, että on edes jokseenkin hauskaa. Ja eihän siinä mennyt kovinkaan kauaa, niin oli ihan hirvittävän hauskaa!
Sitten snagarin kautta taksitolpalle ja kotiin.
Aamulla oli taas krapula, mut siihenhän oli jo edellisten päivien aikana tottunu, eli ei tuntunu missään. Heh heh.
Onneksi ei tarttenu illalla muuta kun maata sohvalla ja kattoa höttöleffoja.
