Lihaksia särkee ja väsyttää ja unet ovat outoja oi oi. Energiaa on ehkä 25% alkusyksyisestä, depressio on tyrkyllä mutta lamatuntien jälkeen tai välissä on kuitenkin ihan mukavaa. Vaikka kahvinjuonti tai lukeminen tai kauppa-kirjastoreissu, kirjoittaminen tai karkki ja telkkari ja välillä maalauskin. Onni on että elämä on vapaata nyt, ei ole deadlineja, ei kokouksia eikä seminaareja, ei kiirettä ei pakkoja eikä stressejä. Kunhan käy välillä kaupassa ja laittaa lapselle ruokaa, lähettää ajallaan kouluun niin siinähän sitä voi makoilla muuten jos sattuu huvittamaan. Koska työhuone on makuuhuoneen vieressä, työtä tulee kuitenkin tehtyä riittämiin, kun töihin meno ei vaadi lainkaan ponnisteluja.
Käyn naisten jumpassa kyläkoululla, viimeksi eilen ja siksi tuntuu kaikkialla nyt. Mummot ovat kovassa kunnossa, sillä ohjaaja-Jussi ei päästä helpolla. Jos jaksaisi vaikka telkkarin ääressä tänään venytellä perusteellisesti tai pikkuisen edes. Sieltä tulee monta hyvää ohjelmaa muuten. Ehkä en tänään jaksa mennä töihin kuitenkaan. Jollen sitten yöllä vähän vilkaise.
Ai niin, kesänäyttelysetä uhkasi tulla huomenna käymään. Kerrankin ilmoitti etukäteen! Siis viinipullot pois työhuoneesta, alusvaatteet kaappiin, roippeita pois käytävältä, vaatteet (ei yöpaita) päällä klo 12.