Saatamme lapsen kouluun ensimmäisenä päivänä. Tyttärellä on keltainen samettimekko, tukka rinkuloilla punaisin rusetein. Miehellä on kamera, kuvataan isä ja lapsi, äiti ja lapsi, lapsi ja koulun ovi. Pienet pojat tuijottavat barettipäistä miestä, supattelevat.
Ettekö te voisi edes vanhoina taas asua yhdessä, tytär silloin tällöin yrittää. Iskä on naimisissa Danin kanssa, muistutan. Voihan ne erota, tyttö inttää, mitä minä sanon lapsilleni, kun ukki ja mummi asuvat erillään?
Erosta on kauan, tyttären muistissa ei ole aikaa, jolloin asuimme yhdessä. Toiveissa kuitenkin on. Lapsen maailma ei hyväksy haaveita vastustavia tekijoitä. Meille vanhemmille eron väistämättömyys on selvä. Ennen tuntemattomia potentiaalisia tekijöitä aktuaalistui.
Olen päättänyt laittaa koululaisen vauvanvaatteet kirpputorille. Käyn läpi vaatehuoneen kasseja ja vintiltä tuotuja laatikoita. Homma on tunnepitoista ja siksi äärimmäisen hidasta. On katsottava muistot läpi. Jokusen nutun säästän, kuluneet 70-luvun potkuhousut, monen vauvan käyttämät ja kissavillatakin nyt ainakin.
Pitkään säästin vaatteita mahdollisen toisen lapsen varalle. Välillä vauvakuumeessa pohdin, mahtaisiko kohtalo oikutella toivotutusti, jos rituaalinomaisesti hankkiutuisi eroon kaikista vauvatavaroista. Nyt kuitenkin lajittelen vaatteita käytännöllisistä, en maagisista syistä.
Kiharatukkainen teologinuorukainen tahtoi olla suoraselkäinen ja viisas paimen. Hän halveksi leipäpappeja ja yksinkertaisia kurssikavereitaan. Hän vannoi tutkivansa alkutekstin joka ikinen kerta valmistellessaan saarnaa.
Mies poltti piippua ja käytti oranssiruutuista eksegeesi-paitaa. Flanellipinta tuntui mukavalta kielioppia ja sanakirjoja selatessa. Oppitunnillakin mies huomaamattaan äihisi ääneen, kun innostui tekstistä. Anteeksi, mutta prohvessori on kirjoittanut korkomerkit väärin, hän saattoi spontaanisti huudahtaa. Vanhanajan professori – hänellä oli tapana teititellä opiskelijoita – katsoi tuimasti, kuinka planttu kehtaa, hänkö muka tekisi virheitä. Joskus niin sattui ja professori alkoi kunnioittaa pedanttia opiskelijaa. Kröhöm, tosiaankin, kiitos teille huomautuksesta.
Eräs nainen nauroi paidalle. Noin vain. Tapauksen jälkeen mies käytti paitaa ainoastaan kotona yksin ollessaan. Mutta koska nainen tapasi väitellä kieliopista kaiken aikaa, koska hänellä oli pitkät, sorjat sääret ja koska hän sattui asumaan samassa talossa Domus Academicalla, hän sai kutsun teelle. Mies näytti ruutuvihkosta seitsemän runoa. No jaa, nainen totesi. Vakosamettihousuinen mies ei sentään kokonaan säikähtänyt, keksi lähteä seuraavana iltana tulitikkuja lainaamaan. Tuota, sai sanotuksi, lähtisitkö sinä jonnai iltana vaekka elokuvviin.
Kävi kuitenkin niin, että jäntevää urheilijanuorukaista alkoi ahdistaa kirjastohiirien maailmassa. Tahdon tappaa tai tulla tapetuksi, hän kännissä julisti (tai oikeastaan muulloinkin, mutta sievistelen tarinaa hieman). Miehellä oli salainen suunnitelma joka edellytti kihlarahojen kavaltamista. Pakenen muukalaislegioonaan suoraan häistä, hän oli päättänyt. Morsian oli autuaan tietämätön.
Kirjoitan tätä, mietin näitä. Pyöräilen torille, sieltä vihanneskassin kanssa työhuoneelle, missä yllätyn. Olen eilen tehnyt jotain käsittämättömän kaunista, uskaltaisinko sanoa taitavaa ja puhdastakin vielä. Ja missä tilassa olin! Umpiväsynyt unettoman yön jälkeen, sateen kastelema ja itkuinen.
Jatkan. Kolmas suuri taulu alkaa valmistua. Oranssia. Tummaa, läpikuultavaa kinakridon-oranssia, paljon mediumia. Levitän telalla, annan värin valua vähän. Sitten kadmium-oranssia hitunen samaan seokseen. Tuonne, hailakan punaisen päälle. Jotain vaaleaa. Harmaalla taitettua keltaista. Vielä mars-oranssia reunaan. Sitten huomiseen.
Menemme Dinan ja lasten kanssa saunaan. Kummityttö, pienin meistä, istuu vannassa pesuhuoneessa. Isommat keksivät suihkupalvelun äideille. Olemme yleisessä saunassa, jossa halutessaan saa maksullisen pesijän, kunhan köllöttelee lavitsalla. Meille on ilmainen palvelu. Siihen vain makaamaan, tahtooko rouva kylmää vai kuumaa vettä, lapset kysyvät.
Olo on autuas, juomme vielä oluet pyyhkeet päällä pukuhuoneessa. Kumman otan, sano, Dina kysyy. Miehistä on puhe. Molemmat, minä vastaan.