Etkä sitten kerro kenellekään, David vannottaa. Suljen hänen työhuoneensa oven, nauran, mutta lupaan etten. Nimittäin David pelkää, että joku varastaa hänen ideansa, matkii. Sinä olet ainoa kollega, jonka tänne päästän, hän sanoo.
Asia naurattaa minua, oma suhtautumiseni matkimisen on aika erilainen. En edes varjele teknisiä kikkojani ja oivalluksiani, kirjoitan niistä täällä, siitä vaan kokeilemaan. Mutta on mahdollista, että kukon huoli on perusteltu. Abstraktikolta ei voi varastaa aiheita, siksi en ole moista edes miettinyt. Toisin on esittävien kuvien laita. Mutta ei taida olla olemassa aiheita, joita kuvataide ei olisi jo käsitellyt. Joskus kyllä joku onnistuu keksimään ajankohtaisen aiheen ja maalaamaan sen tavalla, jota muut eivät ole tulleet ajatelleeksi. Tällainen oli vaikkapa Janne Myllysen terrorismia käsitellyt näyttely toissa talvena.
Taulu, jota David nyt varjelee, jatkaa hänen aiempaa tematiikkaansa. Onko siinä sisällöllisesti jokin uusi salaisuus, mitä edellisen näyttelyn töissä ei ollut? Innokkas fani voi matkia katalogista, nokkela varioida hieman. Sitä sanotaan viittaamiseksi ja kommentoimiseksi, taiteilija tahtoo kunnioittaa idoliaan vai vittuilla inhokilleen.
Kuka keksi neliön? Muistan eräänkin herran tilittäneen, että toinen oli varastanut hänen neliönsä, muuntanut vain eri värisiksi hämäyksen vuoksi.
Tekniset keksinnöt toisaalta voisi ehkä pitää omana tietonaan, ainakin osan. Mutta ajattelen niinkin, että jos joku on kiinnostunut tekemään kalvo-massayhdistelmiä tavallani, miksi en neuvoisi. Kun tyyppi kokeilee hommaa, hän saattaa taas keksiä jotain uutta, mitä minä taas voin hyödyntää. Ja suotuisaahan olisi, että suomalaisen abstraktin maalauksen taso nousisi, olisi enemmän hienoja näyttelykokemuksia. Monesti ihastun kutsukortin perusteella, paikan päällä petyn. Kuva näytti paremmalta kuin maalaus livenä.
Abstrakti saisi tulla muotiin. Niin se vain menee, että taiteessakin on muotinsa ja trendikkäät tekijät ovat ne, joita halutaan ja kysytään huippugallerioihin ja kuratoituihin teemanäyttelyihin. Moni sitten miettimällä miettii, miten olla trendikäs, saattaa onnistuakin, mutta intohimon puuttuessa kusetus paistaa läpi. Trendit ovat kuplia, kyllä bisnesgalleristikin sen tietää, mutta trendi myy ja bisnes on bisnestä. Valintaperusteena ei suinkaan aina ole lahjakkuus tai taiteellinen taso.
Yhtä juttua en äkännyt. Kukko on ristiriitojen mies. Miksi en asettanut kysymystä näin: jos sinä kerran olet paras, miksi välität, kuinka kukaan edes pystyisi matkimaan?