Eilen oli juhla-ilta, ystävän näyttelyn avajaiset. Sadat lasinpalat kimalsivat installaatioissa. Katso, tämä on kaikkein kaunein, tytär näytti pyöreää turkoosia palasta. Merestä oli löytynyt posliinia kokonaisen astiaston verran, nyt sirpaleet oli…
Cityn toimitus21.5.2006 01:00
Eilen oli juhla-ilta, ystävän näyttelyn avajaiset. Sadat lasinpalat kimalsivat installaatioissa. Katso, tämä on kaikkein kaunein, tytär näytti pyöreää turkoosia palasta. Merestä oli löytynyt posliinia kokonaisen astiaston verran, nyt sirpaleet oli aseteltu muodostelmaan kuin ruusun terälehdiksi. Oli aaltojen hiomia puunpaloja, myrskyn maalaamia abstraktioita. Kynttilät lämmittivät. Nuori nainen lauloi kesän makeutta ja haikeutta. Syötiin lohta ja ruisleipää.
Taksikuski, kuvanveistäjä, uskonnonopettaja, mainosgraafikko, huippumalli, suurlähettiläs, puuseppä, matemaatikko, kitaristi, juristi… ja kolme tusinaa kuvataiteilijaa, siellä me kaikki olimme. Ihmeellistä, taiteilijan serkku kertoi, olimme Lapissa, vaellusreitillemme oli jäänyt pätkä narua. Ikävää, kun näin roskataan, minä ajattelin, mutta samassa serkku poimi narun käteensä ja huudahti: voi, miten hieno, tätä tarvitaan vielä! Että kaikki voi olla, kaikesta voi tehdä kaunista, että missä tahansa on taiteen mahdollisuus.
Halataan, ystävä ja kaima sanoo. Nauramme hassua suhdettamme taaskin, tutustuimme väitellessämme lehden palstalla. Kuinka on, onko elämä rauhallista vai levotonta, minä kysyn. Ihmeellistä kyllä, elämä on sekavaa, miehet ja lapset, tiedäthän, ystävä sanoo, mutta silti mieleni on hyvä ja rauhallinen. Niin, olla, rakastaa ja tehdä työtä, niin pitäisi. Mennäänkö Talvipuutarhaan piirtämään ja juoruilemaan ensi viikolla? Mennään vain.
Onpas kauniit hiukset sinulla, sanon tuttavalle. Ai kiitos, syöpähoitojen jälkeen, kun tukka alkoi taas kasvaa, siitä tuli luonnonkihara.
Opiskelukaveri tulee miehen ja vauvan kanssa. Tai mikä vauva se nyt on, puolitoistavuotias poika. Iloinen poika, joka kävelee kovaa vauhtia ympäriinsä. Pojalle jouduttiin ihan pienenä tekemään vaikea leikkaus. En uskalla kysyä, mutta näyttää siltä, että kaikki on hyvin. Poika juoksee, vanhemmat hymyilevät, haemme kaikki lisää herkkuja.
Hyviä karkkeja, tytär sanoo, katso, lohikäärme ja kissa, kumman haluat? Salmiakkikissan, tietenkin, mutta nyt sanotaan kiitos ja hyvää yötä, mennään kotiin, luetaan vähän Muumeja ja sitten nukkumaan.