Ihana kesäpäivä ja -ilta merenrantamökillä. Mökkiä asuttaa yhteisö, taiteilijoita suuri osa. Nautittavana on tomaattikeittoa, itse leivottua leipää ja vadelma-mustikkapiirakkaa sekä viiniä kaikkia lajeja.
Saunan mittari näyttää 135, valehtelee. Mutta sauna on ihana ja uiminen meressä vasta ihanaa onkin. ”Äiti aikoo uida alasti”, tytär on tirskunut koko päivän. Niin teen, parasta on kellua ja katsella pilviä, silloin on koko maailma hallussa. Maistan suolan, sukellan, huohotan.
Paistamme kalkkunamakkaraa. Huuhdelkaa linkkuveitsi, saan oireita lihasta, vaalea nainen sanoo. Ok, selvä, toki, tietenkin.
Ajattelen sika-ateriaa, joka on syömättä, lupasin nauttia sellaisen Libanonissa kuolleen sotilaan kunniaksi. Vaikka kuinka pahaa tekisi juutalaiselle. Mies oli lapseni isän kurssikaveri, nauravainen ja elämästä iloitseva. Kerran nautimme mukavat kossut koko porukalla hotellihuoneessa kesken virallisten tanssiaisten. Olin ommellut leninkini tummasta sametista. Rouva, kohta tanssimme marssimusiikin tahtiin, mustaihoinen sotilas tiedotti kohteliaasti. Taidatkin olla ensimmäinen neekeriupseeri, joku huomautti, sanoi saatanat perään. Zimbabvelaisen isän poika otti rauhallisesti. Oma kukko-kultani oli hävinnyt paikalta känni-tappeluun – sellaisia ovat Suomen upseerimiehet.
Mutta tänään nautimme suvesta. Elokuun ilta tummenee äkkiä. Meri, joka äsken kimmelsi, meinaa myrskytä. En pidä tällaisesta, kaverin mies tilittää, vittu, haluan New Yorkiin enkä ulkohuussiin! Kai tekin rakastatte Woody Allenia, Hanna kysyy. Ei ei, minä pidän miehistä enkä hiiristä, vastaan. Siinäpä on sinun tragediasi, Hanna lataa, kyrpäkurkot. Etkö, Batsheba kulta, etkö sinä halua kunnon miestä? Nooh, beibe, kukoissa on puolensa, niille voi nauraa, yltiöpäisessä machoilussaan ne tahtovat naisen komentoa, sen minä osaan. Tavallisia en kai niin taida..
