Pinkkiä, kaikkia punaisia, violettia ja vihreää!
Marianna U:n matkiminen alkaa sujua. M Uutinen maalasi 90-luvun alussa laskosmaalauksia akryylillä. Sattumoisin keksin kikan. Olin sekoittanut värejä auki leikattujen muovipussien päällä ja kas: kuivunut, ohut kalvo irtosi muovin päältä vaivatta. Uutinen täytti koko kuvapinnan rypistellyillä maalikalvoilla. Näissä töissä hän käytti metallivärejä ja sai aikaan vaikutelman kimaltavista ja läpikuultavista kankaista. Edelleen nuo työt saavat hyvälle mielelle, flirttailevat. Silkkiä, sifonkia, paljetteja, discoa ja glamouria. Luultavimmin Uutinen kyllästyi teosten esteettisyyteen, maalaus meni käsitteellisempään ja karumpaan suuntaan.
Matkin, mutta en kopioi Mariannaa. Yritän yhdistää uuden keinon aiempiin. Kalvojen venyttäminen ja rutistelu on yksi tapa tuoda maalaukseen konkreettista massaa, kolmiulotteisuutta. Muita tapoja on käyttää pastoja ja ohentamatonta mediumia, polymeeripaksunninta, mikropalloja ja reilusti itse maalia. Kaadan paksuja nesteitä suoraan kankaalle, tökin massasta harjanteita palettiveitsien ja lastojen avulla.
Jokin aika sitten ostin halpoja guassijauheita. Sekoitin niitä mediumiin, paikoin lusikoin suoraan kankalle nestenoron viereen, hiersin lastalla. Uusi materiaali tuottaa aina yllätyksiä. Taatusti jokin menee pieleen, värin sävy muuttuu kuivuessa tai massa alkaa halkeilla. On haaste opetella hallitsemaan materiaalin luonne, suostutella sitä sitten äärimmäisyyksiin.
Tarkoitukseni on kuitenkin pitää maalaus maalauksena. Pinnan on oltava sillä tavoin ehyt, ettei mikään yksittäinen keino tai kikka ala ilkkua kokonaisuutta. En aio matkia rankkapoika-maalareita, jotka heittelevät maalin päälle vaikka tikkuja ja kondomeja. Myöskään en piirustele enkä kuvaa.
Jackson P:ltä yritän matkia siveltimen liikettä, että pensseli kuljettaisi väriä vaivatta, hiukan hipaisisi kangasta, sitten vain liukuisi sen yllä ja värivana asettuisi juuri oikealle paikalleen.
