Niitä on nyt parikymmentä, vielä teen lisää. Koko 35×30. Kellanvihreitä, männynvihreitä, punaisia, joku musta ja oranssi. Ryhmittelen niitä työhuoneen lattialla, kuka tykkää kenestäkin. Kivoja, itse tykkään melkein kaikista. Paitsi: tuliko liian paksua maalia, häh? Ja tuohon olisi vedettävä toinen kerros ensi tilassa. Ja porukasta puuttuu se laventelinsininen ja rusinanruskea, jotka yömieli määräsi.
Siinä missä iso maalaus on maailma, pieni on enemmän olio. Sitä maalaa lattialla, jalat ristissä, välillä sen voi ottaa syliin. Alkuun oli vaikea tehdä pientä vauhtihuutospektaakkelimaalauksen jälkeen. Tuntuu hassulta askartelulta. Vaikka osaavat nämäkin tekeleet itkettää. Jotain pillitin viime yönä klo 1-2. Olen maalannut liikaa, nukkunut liian vähän viime päivät, se on selvä.
Nyt ei pidä katsoa tarkemmin, muuten jumittuu tähän ja lauantaiaurinko kerkeää kiertää järven toiselle laidalle. Tänään tarkenisi ehkä istua tovin laiturilla siideriä siemaillen.
