Aamu-uninen elokuvaohjaaja pyysi soittamaan klo 11. Herran työhuoneella on nippu joutilaita kiilakehyksiä. Muualle muuttanut maalari on jättänyt ne, tilanpuutteen takia varmaankin. Jos oikein muistan, pisimmät puut olivat liki kolmimetriset. Nyt, jos filmiherralle sopii, menen purkamaan ja pakkaamaan kehykset. Joutilasta jännitystä siis. On täysin mahdollista etten saa miestä kiinni tälläkään, kolmannella yrittämällä.
Venyttelen yöpaidassa. Jos pukisi karatepuvun? Kielletty. Eilen en ehtinyt töihin lainkaan kun juutuin Pinan Nidaniin kolmeksi tunniksi, piirsin hienon kaavakuvankin askelkuluista ja käännöksistä, mutta pääsin vasta puoliväliin kataa. Huomenna lisää.
Otin esiin kaksi isoa maalausta sängyn takaa. Näköjään niitäkin voisi jatkaa. Mittailen. 170cm on hyvä leveys. Päätän tilata saman tien viidet uudet puut. Laitetaan 3kpl 170×180 ja kaksi 170×200, kangasta tarvitaan siis kymmenen metriä.
Ups, kesänäyttelysetähän pyysi pieniä töitä. Enkä tee. Tai teen myöhemmin, keväällä sitten. Hitto, pieniä tauluja, että on helpompi myydä. Olen luvannut tehdä mutta en ole yhtään varma, osaanko. ”Tämä ON pieni”, sanoin sedälle, näytin 160×120 taulua. ”Mutta jos puolet tästä”, setä sanoi. Joudun opettelemaan. Täytynee rakentaa 20 pohjaa, ensimmäiset viisi haparoida.
Kevään gallerianäyttelyyn saan laittaa mitä parhaaksi katson, sinne tulee suuria kankaita, se on varmaa. Näyttelyn pääteos on tällä hetkellä purppurainen 190x230cm duuni, joka on hurmannut monta työhuoneella kävijää. Jos saisin aikaan vielä useamman yhtä hienon?
