Saatanan taide

Korkoni irtosi tänään Galerie Forsblomilla vihreän maalauksen jälkeen. Uuh, juoksen vielä alakertaan, sanoin Davidille, millaiset hinnat debytanttimimmillä on. (Loppuunmyyty, jumalauta!) OK, mene, mutta minä en tule enää taide-jeejee-mihinkään, kuninkaani totesi. Vitun kyrpä, heippa, huusin kadun yli, muistamatta että avaimeni ovat autossa.

Niin, meidän piti mennä galleria Heinoon, menin yksin, korot linkussa. Oliko kusipää oikeassa? Osittain, valitettavasti ”eihän siellä mitään nähtävää ole”. Uusitalon maalaus ei hetkauta ylpeää hyperrealistia samoin kuin abstraktikkoa. Toissapäivänä Dina oli huohottanut puhelimeen ”B, tää sun on nähtävä”. Sitten viimeksi näkemäni Forum Boxin kokonaisuuden tauluihin ei kuitenkaan ollut tullut merkittävää uutta.

Kristiina, miksi lisäsit tauluihin hilukilutusta? Oliko se teknisesti ja temaattisesti välttämätöntä? ”Lahjaton pelle”, David sanoo, kuten yleensä, mistä ja kenestä tahansa. Mmm, sanon vain ”sinä olet tyhmä” -äänellä, en niin kamalasti jaksa väittää vastaan ja perustella, en voi vedota visuaaliseen todistusaineistoon kun toinen pitää silmät kiinni.

F-blomilla se sentään katseli tauluja, vai katsoikohan vain seiniä sittenkin? Niinhän se teki, mittaili kokoja, otti haltuun: ”tuohon ripustan sen duunin ja vastapäätä laitan sille parin, maalaan uuden” Konttisella oli hyvät värit, saan sanotuksi. ”No joo, mutta noita on tehty miljoona”. Äää, hiillyn, en hiilly, hiillyn hieman, eikä ole, väriyhdistelmät eivät tosiaankaan olleet mitään tavanomaisia! Sitäpaitsi tauluissa oli virtaa, kompositiot olivat eläväisiä.

”TAIDE on kysymys MIKSI, miksi me täällä olemme, MIKÄ on ihminen, MIKÄ elämä, MIKSI, JUMALAUTA”, David huutaa. ”Taide ei ole kukkameri, mummojen kivakiva!” Jassoo, olen sitten mummo.

Ennen viinipulloa käymme vielä Anhavalla. Hohhoijaa, kun alkoi väsyttää, moisesta paskasta minulla ei ole mitään sanottavaa, kukko aloittaa ja vaikka sanottavaa ei ole, suusta tulee kova ääni. Niin kulta, kaada nyt sitä viiniä ja ole hiljaa, kirjoitan tämän loppuun, mietin mitä sanoisin Tor Arnesta. Muutama maalaus oli hyvä, minusta, ei kaikki. Se violetti oli oikeesti hieno. Mitä vittuu sä meet kehumaan, asiat sanotaan niinku ne on, huutaa David heti paikalla. Ehdottomasti olemme eri mieltä.