Eräs taiteilija teki kerran teoksen, jossa hän luetteloi jok’ikisen asunnossaan olevan esineen. Teos oli perinpohjaisuudessaan kiinnostava. Länsimaisella ihmisellä on käsittämätön määrä esineitä, nainen oli listannut tuhansia. Minua askarrutti, miten esineet pysyivät paikoillaan luetteloinnin ajan, eivätkö ne muka kulkemisillaan sekoittaneet laskelmia.
On mahdollista, että luetteloija-nainen oli luonteeltaan järjestelmällisempi kuin minä. Itse olen monesti hämmästellyt kaaoksen kehkeytymistä. Se tapahtuu hyvin nopeasti mutta kaikelle on syynsä.
Miksi mustapäinen sivellin on kirjoituspöydällä? Siksi, että olen puhdistanut sillä pölyjä tietokoneen näppämistöltä. Miksi ulkoilukartta on levällään lattialla, maalauspohjan päällä? Siksi, että tullessani pyöräilemästä viime yönä tutkin siitä ajamaani reittiä. Sinisen värituubin sijainti kirjoituspöydällä on kummallinen mutta muistan syyn sillekin: olen tarkistanut, miten värin nimi, indanthrene, kirjoitetaan.
Kun tulen matkalta, tavaroiden purkamisessa menee hyvinkin viikko. Nytkin lattialla on edellisen matkan ostoksia; olen tyhjentänyt etelän tavarat pakatakseni pohjoista varten. Ja sitten, koska minulla on liian suuri vuode, vaatteet, kirjat, lehdet ja laukut nukkuvat mielellään vieressäni. Vaan ei tämä vielä mitään. Tunsin kerran miehen, joka nukkui itse lattialla, jotta tavaroiden elämä sängyssä ei häiriintyisi. Miehellä oli muitakin erikoisia tapoja. Hän piti keittolevyjä jatkuvasti päällä, koska piti lämpimästä. Hän joi ruokajuomana kuohukermaa.
Tämä on paha: miksi valkoisista sandaaleista toinen on tv:n edessä, toinen keittiön puolella? En tiedä.
[IMG 721890]