Heprean opettajalla oli kukkomainen puhetyyli, se korosti r-äänteitä sellaisella raivostuttavalla ja kiihottavalla tavalla. Ännien se antoi kaikua nenässään hetken, kuin kiusoitellakseen. Ihan niin kuin puhutaan rakastelun jälkeen, rakastelujen välissä. Heprean opettaja oli ehkä neljäkymmentä, mutta se osti kenkänsä nuorisoputiikista ja käveli luokan edessä rennoin askelin, välillä pysähtyi tukevaan haara-asentoon, kirjoitti taululle nojaten lantiota eteenpäin. Sillä oli leveäsolkinen nahkavyö, juuri sellainen, joka irrotetaan ja kiristetään uudelleen paljaalle iholle. Kehtasikin.
Nännit kovettuivat paidan alla. Opettajan huulet olivat kosteat, se lipoi niitä lauseiden välissä. Mimi tuijotti heprean opettajan housunetumusta yhtä häpeämättömästi kuin opettaja itse katsoi silmät vuoroin laiskanraukeina, vuoroin älyn ja seksin teroittamina. Kovin pitkä se ei ollut. Jos sen edessä seisoisi koroilla, se joutuisi katsomaan ylöspäin. Mimi muutti kielitunnin pornoelokuvaksi: nyt opettaja avasi vetoketjun. Edessä istuvat naiset olivat jo kauan pitäneet sormiaan jalkovälissä.
Miksi sinä opiskelet hepreaa? opettaja nyt kysyi vuorotellen kaikilta, hepreaksi tietenkin. Hepreaa puhuessaan opettaja pysähtyi syviin kurkkuäänteisiin, äänsi liioitellen, nautiskellen. Tätä Mimi oli harjoitellut. Ve at, Mimi? opettaja kysyi. Koska haluan juutalaisen miehen, Mimi vastasi kieliopillisesti täydellisellä lauseella. Lo, hän jatkoi, haluan kolme juutalaista miestä. Heprean opettaja ei ollut juutalainen, vaikka tumma ja isonenäinen olikin. Siitäs sai, jos luuli kelpaavansa. Mimin vastaus nauratti luokkaa. Opettajakin nauroi. Heprean opettaja nauroi paljon. Nyt sen silmät syttyivät niin ettei viitsinyt enää ajatella pornoa, jos ajattelisi erotiikkaa välillä.
Niin kuin silloin, Tel Avivissa. Miehellä oli ollut vihreät silmät, Mimi ei välittänyt ruskeista. Ja tietenkään Mimi ei välittänyt sellaisista miehistä, jotka olivat liian helppoja, sellaisista, jotka heti kysyvät lähdetkö drinkille, lähdetkö hotelliin. Voi en, Mimi sanoi niille ja nauroi. Mutta juutalaiset eivät olleet sellaisia. Niillä oli omanarvontunto, ne pyysivät kahville huomenna tai diskoon illalla, eivät ne sanoneet ihana perse ja nyt heti naimaan. Ne sanoivat: anna kun opetan sinulle alefin ja betin, minä kyllä opetan. Se miellytti Mimiä.
Vihreäsilmäinen mies oli sanonut: teen sen kynttilällä. Tee vain, Mimi sanoi ja he joivat Golanin viiniä aamuun asti, auringonnousuun asti.
Heprean opettajalla oli vihkisormus, se vähän kiusasi Mimiä. Sen takia varmaan se ei ollut vastannut sähköpostiin, saatana. Mimi ei saanut rauhaa heprean opettajalta, ei mitenkään. Menisikö sen työhuoneeseen ilman pikkuhousuja hameen alla, pitäisi keskustella juutalaisesta syntikäsityksestä. Mimi oli kirjoittanut esseen synnistä, opettaja oli antanut kolmosen. Ja luennolla Mimi oli sanonut: kyllä se oli Daavid, joka sitä seksiä halusi, niin, ei se Batsheba ollut.
Mimi halusi heprean opettajaa, mutta, niin Mimistä tuntui, kaikki naiset halusivat heprean opettajaa, ne opiskelivat hepreaa heprean opettajan vuoksi, seksin vuoksi ja kiihotuksen vuoksi. Ne opettelivat verbejä iltakaudet: pi’el, pa’al, pu’al, hu’fal, hif’il, hitpa’el. Kyllä Mimikin hoki ja opetteli, mutta silti Mimi ei jaksanut ajatella sanavartaloita, Mimi ajatteli oliivi-ihoa ja kosketuksen verbejä. Ani roza… tahtoisin niin. Mimi valitsi punaiset kengät ja verkkosukkahousut heprean tunnille ja punasi huulet huolella.
Ja sitten, vihreäsilmäinen mies oli sanonut, minä rakastelen sinua niin kuin ei kukaan ennen, ja sitten sinä huohotat minun sylissäni niin kuin et ikinä. Eikä mies valheita puhunut, ei. Golanin viiniä riitti aamuun asti, auringonnousuun asti ja juuri ensimmäisen punerruksen hetkellä Mimi huokasi nautinnosta niin kuin ei koskaan ennen. Ei koskaan ennen, ei koskaan jälkeen. Miehen selkä oli lihaksikas ja oliivin värinen, millainen selkä! Sitä Mimi ajatteli heprean tunnilla ja riisui katseellaan heprean opettajan turkoosin turhan paidan.
Mitpalel, mitpalelet, mitpalelim, mitpalelot luokka toisti verbin opettajan perässä. Rukoilen, rukoilet, rukoilee, rukoilemme, rukoilette, rukoilevat. Mimi vilkaisi kaljupäistä poikaa. Mistähän se kiihottui, heprean opettajasta vai naisten himosta? Jos pyytäisi sitä kahvilaan, tehdäänkö tehtävät yhdessä, mennäänkö sitten meille. Suutelen, sivelen, puren, ne pitäisi etsiä sanakirjasta. Tahdon rakastella kanssasi pöydällä ja lattialla, luokassa ja toimistossa. Tahdon syödä sinut. Tahdon tuntea sormesi sisälläni. Sellaisia lauseita Mimi ajatteli kirjoittaa tenttipaperiin.
Tunti loppui. Anteeksi mitä, Mimi kysyi. Sivut satakolme ja sataneljä. Mimi piirsi sivuihin ruksit ja työnsi äkkiä kirjan laukkuun ja veti villatakin tuolilta rintojen suojaksi. Ja nopeasti ulos, ettei vain jäisi heprean opettajan kanssa kaksin luokkaan. Lehitraot, Mimi sanoi opettajalle ja oli jo ulkona. Lehitraot, opettaja vastasi, niin kuin vastataan auringon noustessa, taksin odottaessa.