Unen tilalla on värejä. Sillä ensin tulee keltainen, sitten oranssi ja sininen. Seinä loppuu, kääntyy, tulee syvennys, gallerian painokkain paikka; siinä on pinkki taulu, näyttelyn suurin maalaus. Seuraavan seinän alkuun jätetään reilusti tyhjää. Sitten musta-kelta-vihreä Kuume, kaikenvärinen Tuonen tarha ja kolmantena viiniä ja violettia. Ikkunaseinä: turkoosi ja keltainen. Aamulla kaikki kiinnitetään seinään. Lisäksi ajattelin aksentteja pienillä tauluilla, mihin tarkalleen, minkä värisiä, jää nähtäväksi.
Hyvä siitä tulee. Unettomuuteni syy ei ole huoli, jännitys ehkä mutta etenkin innostus. Yli vuoden olen tehnyt työtä juuri tätä varten. Nyt nämä seinät ovat minun, seuraavat kolme viikkoa sellaiset kuin niistä teen. Teen värikkään, sykkivän ja syvän, helvetin hienon näyttelyn teen.
Ja on mukavaa, kun on juhlat. Kerrankin sylikaupalla kukkia, kahmaloittain kuohuviiniä! Booli on punaista, taiteilijan kengät ovat pinkit. Mutta puku! Se puuttuu tai ainakin on päättämättä vielä.
