Eilen kirjoitin, että nyt olisi aika jättää hetkeksi suhteellisuudet taakse ja keskittyä muuhun elämään. Entäpä kun suhteellisuudet eivät jätä minua rauhaan?
Ex sanoo rakastavansa minua edelleen vaikka on jo ehtinyt uudenkin miehen kanssa seurustella. WTF. Eikö ex ole ex juuri sen takia ettei se homma toiminut. Eihän ole mitään järkeä aloittaa samaa uudestaan. Eihän? Ja silti jokin siinä kiehtoo itseänikin… Voi paska! (tuon jälkimmäisen sanan lainasin Räikköseltä)
Jos hän ei olisi alkanut haikailemaan perääni, en olisi ikinä ajatellutkaan näitä asioita, sen verran hyvin olin jo päässyt yli kaikesta.
Niin, entäs ne kaikki jutut jotka saivat meidät eroamaan. Eivätkö ne asiat enään muka häiritsisi minua. Kyllä ne taitaisivat kohta häiritä, ja on tullut muitakin asioita jotka saavat minut varovaiseksi.
Joo joo, kyllä mä tiedän ettei ole mitään järkeä palata vanhaan, se vain kiehtoo niin pirusti ainakin nyt kun ei ole oikein muutakaan…
Vois hetken päästä kadota takavasemmalle laittelemaan taas mopoa…
”…I’m a poor lonesome cowboy and a long ways from home…”