Olen viisaimmillani kun en ajattele mitään.
Olen kiinnostavimmillani kun olen nukkumassa.
Olen hauskimmillani kun olen vakava.
Olen luotettavin kun valehtelen.
Olen seksikkäimmilläni kun minulla on paljon vaatetta päällä.
Tuoksun parhaimmalta kun olen paskalla.
Kuulostan parhaimmalta kun olen hiljaa.
Tunnun parhaimmalta kun olen kaukana.
Kuuntelen parhaiten kun olen muualla.
Olen siisteimmilläni kun kierin mudassa.
Olen ahkerimmillani kun makaan sängyllä.
Olen parhaimmillani kun olen kuollut.
Ja elän vain vittuillakseni teille.
Siirsin tämän käyntikortistani tänne ja ajattelin uudistella taas käyntikorttiani, pitäis keksiä sinne jotain nasevaa… kai…
Ei nyt ole oikein muuta sanottavaa tänään, elän ”suhteetonta” ja kortitonta elämääni eteenpäin.
Sen olen taas huomannut, että kyllä vain on hankalaa elää näin pienessä kaupungissa ilman autoa. Ei meinaa ottaa viikonlopun suunnitelmat onnistuakseen kun ei pääse kulkemaan joka paikkaan kaikkina vuorokauden aikoina. Kyllä mä ite jotenkin selviän tolla polkupyörällä mutta nyt kun tulee vieras viikonlopuksi niin ei oo helppoa järkätä kulkemisia, varsinkaan kun ei ole tottunut tähän ettei ole autoa käytössä. Pitäisköhän mun ostaa pappa-tunturi? Siitähän mä oon haaveillukkin jo pidemmän aikaa. 🙂
*poistuu takavasempaan*
”…I’m a poor lonesome cowboy and a long ways from home…”