blaa blaa blaa… (ja mä en edes omista lapioo!)
Ja vaikka joku onkin säätänyt mun kellot kulkemaan nopeempaa kuin muiden, niin on mun pääkoppa kuitenkin ollut viime viikkoina hieman aliviritteinen. Tiedän että pystyn monessa asiassa paljon parempaan, viime aikaiset suoritukset eri aloilla ovat olleet ala-arvoisia. En varsinaisesti ole ollut saamaton mutta siinä rajoilla heilutaan, vain välttämätön tulee tehtyä…
On aika nostaa rimaa ja vaihteeksi ylittää itsensä.
Eilinen, kuten jo moni päivä sitä ennen, meni normaaleissa jutuissa eli töissä ja kotihommissa. Pääsin kuitenkin hetkeksi livahtamaan pois tästä julmasta maailmasta, kun kävin ratsastamassa kaverini hevosella. Luonto, kaunis eläin, vapauden tunne ja vauhdin huuma… Aah!
Voiko kurjempaa olla; elää parisuhteessa jossa toinen on päivä töissä ja toinen vuorotöissä? vastaus: kyllä, jos oltaisiin molemmat edelleen vuorotöissä… =) Kai tähänkin tottuu… Nukutaan yöt sentään sammassa sängyssä…