Ai, mikäkö? No, viikonloppu ja vapaat. Vieläkin on koko kesän suurin riemu tulematta, multa alkaa loppua kärsivällisyys. En tajua kuinka tuo mies voi ottaa noin rauhallisesti. Se hermostuu ainoastaan siitä, kun kerran tunnissa soitan ja tarkistan ettei se vaan ole kuullut mitään uutisia ja jättänyt mulle kertomatta… =) Tiedän,että olen vähän rasittava mutta tää on vaan väliaikaista.
Perjantaina valloitettiin Suomen Turku. Tuli samalla myös selvyys siihen että ollaan ”Täl puol jokkee” , eikä suinkaan ”Tois puol jokkee”. Asian tuntijat korjatkoon jos ilmaisuni on väärä… =)
Perjantai-illan paluu matka oli väsyttävän pitkä mutta samalla pysäyttävä. Suomen luonto ja maaseutu esittelivät kauneuttaan yksin oikeudella kesäkuisena yönä klo 2. Usva leijui peltojen yllä kuin paksu ja painava peitto. Välillä metsän reunas ta pilkisti kuu, aivan valtaisa ja kullan keltainen. Henkeä salpaavan kauniita olivat myöskin silloin tällöin avautuvat järvimaisemat, usva leijaili myös veden pinnalla kevyenä ja valkeana.
Lauantai meni renoissa merkeissä, aamulla oltiin kotona niin kauan kuin lämpömittari pysyttäytyi siedettävissä lukemissa. Oltiin jo matkalla meren rantaa kun suunnitelmat äkisti saivatkin uuden suunnan, sehän ei menoa haitannut. =) Hyvä ruoka, loistava seura ja lämmin kylpy tekivät tehtävänsä, kaikki taisivat viihtyä. Se ensimmäinen ja ainoa lasillinen kuohuviiniä ja mansikoita, kolisi päähän kuin metrinen halko. Olisin voinut juoda vaikka koko pullon, mutta minun oli tyytyminen osaani. =(
Sunnuntai valkeni kauniina, mutta töihin oli mentävä. Sain sentään illasta suoritettua joitan rästissä olevia juttuja kuten auton pesua jne…
No uusi viikko ja uudet kujeet katsotaan mitäs sitä ensi viikonloppuna keksii… =)