elämää vaan…

Ihan yleistä lätinää tällä kertaa… Alkaa vihdoin toi uus työkin pelittään, vaikka kyllä vielä pieniä mokia sattuu. Onneks asiakkaat on ollu ymmärtäväisiä ja työkaverit kärsivällisiä, vaikka välillä itteltä on meinannu pinna pettää. Luonne ku on sellanen ett pitäis HETI osata kaikki ihan tosta vaan ja stressaan sit ku kaikkee en osaakkaan. 🙁

Viikko sitte taas yks työkaveri (= vanha ystävä) sanoutui irti ku oli saanu paremman paikan. ONNEA vaan T!!! Ikävä tulee,mut tääkin on vaan elämää… ja eihän kukaan ilmaseks töitä tee! Jos MÄ saisin pari sataa paremman palkan ni tietty lähtisin, vaikka muuten tää duuni on hirmu kivaa!!!! Ollaan vähän mietitty et miten nää jatkuvat irtisanoutumiset (= 3kpl/5kk) vaikuttaa ilmapiiriin… asiakkaat on jo vähän ihmetelly & muutamat valitellukkin ku ei löydy enään tuttuja naamoja ja tietty uusilla menee hetki opetella työtavat. Ei kauheen kivaa kellekkään. : ( Ilmassa pientä kapinahenkee?!

Tänään pitkästä aikaa tarkotus lähtee tervehtimään Keilahallin omistajia ja illalla kantapaarin portsareita!!!! Ollaan jo niin vanhoi mummoi ett asiakkaista ei enää tunneta ketään, joten noi on ainoot mielenkiitoset tyypit liikenteessä… 🙁 masentavaa?!? Toivottavasti ei iske pahaa rapulaa ku ei oo tullu harjoteltua… näin vanhemmiten ku se kestää sit kaks päivää ja sit on maanantaikin pilalla…