Pakko se oli

Jäädä saikulle. Kamala olo kertakaikkiaan, ei pysty puhumaan ja tuntuu siltä kun joku istuis rintakehän päällä. Yskittäis, mutta sit vasta sattuukin! Leiki tässä sitte pankinjohtajaa…. Huomenna ois onneks lääkäri, et saa kyllä antaa semmoset tropit ettei taas mikään tunnu missään 😀
Jotta puhumattomuudesta tuli mieleeni hiljaiuus ja siitä semmonen fakta et nyt täällä on taas liian hiljaista! Katit taas saleen juonii jotain mun pään menoks saunassa…. ”Äiti ei voi puhua eikä huutaa niin jos sä revit ton bonsain ja mä roikun tossa amppeelissa….” Sanokaa mun sanoneen, kaikki pahat teot kostautuu mulle tänään =D

Lääkkeitä mulle?? Kenelläkään???