Kävimme elokuvissa, jonka jälkeen jäin yksin vailla suunnitelmia. Vitutti ja ahdisti… itkettikin, vaikken sitä myöntänyt. Kävelin ensimmäiseen baariin tilasin kaljan ja ostin tupakkiaskin. Fiksua vai mitä, mutta se helpotti. Pohdin jaksanko lähteä veikalle kyläilemään niine mielialoineni, vai mennäkkö vain kotiin murjottamaan.
No joo, siinä siemaillessani oluttuopposta sain kuulla kahdelta epätoivoiselta pikkujoulunviettäjältä(?) että olen itse aurinko ja ilmeeni saa muutkin hyvälle tuulelle. Kornia vai mitä? Mietin vain miltäköhän oikeasti näytän iloisena kun vitutus/ahdistus ilmeenikin on noin puoleensa vetävä… Hullujenhuoneelta tulleeltako??? Lähtö veikalle alkoi hetki hetkeltä tuntua paremmalle. Nätisti torjuin näiden molempien miekkosten juoma ym tarjoukset ja liukenin paikalta.
Ilta oli mukavampi kuin oletin. Sain lohtua ja piristystä niinkuin minulle luvattiin. Nautimme muutamasta drinkinpaholaisesta, juorusimme ja tanssimme. Taisimme veikan typyn kanssa laulaa karaokeakin *naur* (anteeksi vain niille joiden kuulohermoja vaurioitimme).
Sain minä eilen avattua suunikin. Juttelimme ja nyt on tavallaan parempi mielikin, vaikka epävarmuutta ei ole poispyyhittykkään. Mutta aika näyttää ja tilanteesta keskustellaan.
Nyt lähden paketoimaan pikku prinsessan synttärilahjaa ja sitten kakkukahvien kautta töihin…