Miksi jotkut eivät koe yksinäisyyttä?
Tunnet varmaan jonkun sellaisen.
Hän viettää viikonloppuja yksin mökillä, syö usein lounasta yksin, eikä näytä missään vaiheessa kaipaavan seuraa.
Silti hän ei vaikuta masentuneelta eikä eristäytyneeltä — pikemminkin rauhalliselta ja täysin tyytyväiseltä.
Mitä hänellä on, mitä muilla ei?
Vastausta ei löydy sieltä, mistä sitä on totuttu etsimään.
LUE LISÄÄ: Tutkijat selvittivät miksi jotkut ihmiset eivät koskaan väsy — syy on yllättävä
Yksinäisyys ei ole sama asia kuin se, miksi jotkut eivät koe yksinäisyyttä
Psykologit tekevät tarkan eron kahden käsitteen välillä, jotka arjessa usein sekoitetaan toisiinsa.
- Yksin oleminen on objektiivinen tila — olet fyysisesti ilman muita ihmisiä.
- Yksinäisyys taas on subjektiivinen kokemus: tunne siitä, että sosiaaliset suhteesi eivät vastaa sitä, mitä kaipaat.
Tämä ero on ratkaiseva.
Nature Communications -lehdessä julkaistu laaja aivotutkimus osoitti, ihmisellä voi olla vähän sosiaalisia kontakteja eikä hän silti kokea yksinäisyyttä — toisella taas voi olla täynnä kalenterissa tapaamisia, mutta silti olla syvän yksinäinen.
Sosiaalisuus ei siis suojaa yksinäisyydeltä.
Se, mikä suojaa, on jotain aivan muuta.
Oletusverkosto — aivojen sisäinen maailma
Cambridgen yliopiston psykologit Netta Weinstein ja Thuy-vy Nguyen ovat tutkineet vuosia ihmisiä, jotka kertovat nauttivansa yksin olemisesta ilman yksinäisyyden tunnetta.
Heidän löydöksensä haastaa sen, miten yksinäisyyttä on perinteisesti ymmärretty.
Tutkijoiden mukaan kyse ei ole siitä, kuinka paljon ihminen viettää aikaa toisten seurassa.
Kyse on siitä, miten hän käyttää aivojaan ollessaan yksin.
Aivoissa on verkosto, jota kutsutaan oletustila-verkostoksi.
Se aktivoituu aina, kun ihminen ei ole keskittynyt ulkoiseen tehtävään.
McGill-yliopiston tutkijat havaitsivat merkittävän eron yksinäisten ja ei-yksinäisten ihmisten aivoissa: yksinäisillä oletustila-verkosto toimii eri tavalla: se on usein hyperaktiivinen ja pyörittää huolestuneita ajatuksia sosiaalisten uhkien sijaan, että tarjoaisi levon.
LUE LISÄÄ: Psykologit löysivät todellisen älykkyyden merkin — älykkyystesti ei mittaa sitä lainkaan
Introverttiys ei selitä asiaa
Ehkä eniten yllättävä löydös on se, että introverttiys ei ennusta kykyä nauttia yksinäisyydestä.
PLoS ONE -lehdessä julkaistussa Nguyenin, Weinsteinin ja Ryanin tutkimuksessa osoitettiin, että yksinäisyyden sietäminen ei liity persoonallisuustyyppiin vaan johonkin syvempään: autonomiseen toimintatapaan.
Autonominen toiminta tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihminen tekee valintoja omista sisäisistä syistään eikä ulkoisen paineen ajamana.
Toisin sanoen: sekä introvertit että ekstrovertit voivat kehittää tämän kyvyn.
Se ei ole luonteenpiirre — se on taito.
Mitä yksinäisyydeltä immuunit tekevät eri tavalla
UC Santa Cruzan tutkijat Virginia Thomas ja Margarita Azmitia löysivät yhteisen tekijän ihmisistä, jotka eivät kokeneet yksinäisyyttä huolimatta siitä, kuinka paljon aikaa he viettivät yksin.
He kutsuvat sitä ”palautumissolitudiksi” — kyvyksi käyttää yksin vietetty aika aktiivisena sisäisenä prosessina sen sijaan, että vain passiivisesti odottaisi seuran paluuta.
Scientific Reports -lehdessä julkaistussa Weinsteinin tutkimuksessa ne, jotka viettivät enemmän aikaa yksin vapaaehtoisesti, eivät olleet yksinäisempiä kuin muut — he olivat vähemmän stressaantuneita.
Hyödyt kasautuivat ajan myötä.
Yksinäisyys on odotus, ei tilanne
Neurologi ja yksinäisyystutkija John Cacioppo Chicagon yliopistosta kuvasi asiaa tarkimmin: yksinäisyys on kuilu odotetun ja koetun yhteyden välillä.
Se ei vaadi objektiivista eristyneisyyttä — se vaatii vain sen, että odotukset ja todellisuus eivät kohtaa.
Ihmiset, jotka eivät koe yksinäisyyttä, eivät välttämättä odota jatkuvaa yhteyttä.
Heillä on oma sisäinen maailma, joka riittää — ja jonka he ovat rakentaneet tietoisesti tai tiedostamattaan.
Suhde omaan yksinoloon on muutettavissa
Tämä on hyvä uutinen.
Yksinäisyyden kokeminen ei ole kohtalon määräämää.
Suhde omaan yksinoloon on muutettavissa — ei persoonallisuutta muuttamalla, vaan harjoittamalla tapaa olla läsnä omassa mielessä.
Juhannus lähestyy.
Monelle se on helpotus — viimein aikaa olla rauhassa.
Joillekin taas mökkiviikko tuntuu etukäteen ahdistavalta nimenomaan siksi, että oma seura ei tunnu riittävältä.
Tutkimus sanoo, että tähän voi vaikuttaa.
