Eilen olin ihan kuutamolla, jotenkin sekaisin… Tämä aamu oli ahdistava, koska en voinut luottaa läheiseen. Aamusta heti tarkistussoitto, että kaikki on kunnossa ja tämän päivän suunnitelmat edelleen pitävät. Kaikki oli kunnossa ja suunnitelmien mukaan toimittiin. Kaikki vaikutti olevan niin kunnossa kun tilanteeseen nähden voi olla. Ja hän vaikutti olevan tosissaan, omasta tahdostaan liikenteessä. En silti uskalla toivoa, tai ainakaan sanoa ääneen toivovani että kaikki kääntyy hyväksi. Niinhän ei yleensä tällaisissa tapauksissa käy… ainakaan ensimmäisellä kerralla. Vaikeita tilanteita tulee eteen vielä varmemmin kuin kuuma veitsi uppoaa voihin. Mutta en ota vastuuta tästä asiasta, enkä murehdi etukääteen. Nyt vastuu tilanteesta on läheisellä. Hän on aikuinen ihminen ja tietää mitä tekee ja mitä haluaa… Toivottavasti tekee oikeat ratkaisut!
Sinulle, sanoit ettei tarvitse kiittää, mutta kiitos silti 😉
Nyt päikkäreille ja yöksi töihin (milloinkohan saisin tämän kaaoksen siivottua)…