Uusi Vuosi mitä siitä muistan? Mitä tulee ensimmäisenä mieleen? Paha olo. Toisen ihmisen, läheisen, aiheuttama. Ahdistus. Voimattomuus. Tuolloin päätin etten hänen anna enää ikinä satuttaa minua samalla tavalla. Päätin etten pidä enää yhteyttä kuin vaan silloin kun sattumisen mahdollisuus on pienin mahdollinen. Tuo ihminen oli takertunut minuun väärällä tavalla. Tukeutunut minuun minua sisäisesti rikkovalla tavalla. Tämän päätöksen olenkin tähän päivään asti pitänyt kohtalaisen hyvin. Toki aina tavatessamme pieni ahdistus nostaa päätään jostain syvältä, muttei kuitenkaan niin pahasti että olisi saanut minut lannistettua.
Eilen ensimmäinen ”sellainen” puhelu sitten alkuvuoden. Itsemurhavihjailuja… avunhuutoa… Tänään lisää sekavia puheita ja takertumista. Minusta ei ole siihen. Enkä edes pystyisi auttamaan. Vaikka selkeästi hän haluaa tukea ja apua, niin en usko että hän olisi valmis oikeasti tekemään asian eteen mitään. Hajoittaisin vain itseni. EI, en halua! En kuitenkaan lopettanut puheluita, vaan itse vielä soitin perään. Rikoin lupaukseni itselleni ja siitä nyt kärsin.
Klassinen musiikki soi mp3:ssa ja mietin elämää. Kaipaan ihmistä vierelleni itsekkäistä syistä. Kaipaan tukea ja turvaa. Lohtua, sitä minä kaipaan. Haluaisin käpertyä kainaloon kuin kissanpentu silitettäväksi ja hellittäväksi…
Ehkä huominen on taas parempi, toivon…