minä… *pohtii*

Kolmetoista tuntia unta ja eilinen masennuskohtaus ohi, tosin edelleen olen samaa mieltä sen itteensä menemisen kanssa. Pitää todella miettiä mitä sitä elämältään haluaa, ja mitä sen vuoksi on valmis tekemään.

Myönnän, olen ylipainoinen ja painoa olen tiputellut erilaisia keinoja ja kuureja käyttäen. Painonvartijoissa 2002 lähdin ensimmäistä kertaa oikeaan suuntaan. Tiputin 15kg nopeaan tahtiin, jonka takia kaikki tuli korkoineen takaisin. Nyt vajaan kahden vuoden aikana olen tiputellut hissukseen uudestaan sen 15kg. Kertaalleen olen ollut kuntosalin ns. Easylife kurssilla ja alkuvuodesta ihan vain motivaattoria kaivaten liityin keventäjiin. Käytin keventäjien kaloripäiväkirjaa apuna, mutta muuten en mennyt heidän ohjeidensa mukaan. Kun kesäkuussa erosin ja muutin omilleni keventäjät unohtui ja unohtui muutenkin normaali syöminen. Nyt kävin mielenkiinnosta katsomassa ja mittaamassa niin miten voi olla mahdollista, että jos painoa tippuu vain kilo, niin vyötärönmitta kapenee yli 5cm??? Outoa…

Nykyiseen elämäntapaani ei kuulu enää sana laihduttaminen, vaan opettelen itsekseni syömään terveellisesti ja urheilu kuuluu suurena osana elämääni (tosin nyt flunssan takia olen pitänyt ikävän kauan taukoa). Jos laihdun / kapenen (mitä kylläkin toivon) niin se on sitten positiivista plussaa sen terveellisen ruokavalion ja liikunnan tuoman hyvän mielen lisäksi. Jotkut sanovat sitä elämäntaparemontiksi, minä sanon sitä ihan vain elämäksi…

Syön herkkuja ja syön niitä itseasiassa ajoittain aika paljonkin, mutta se kuuluu minun elämääni. Rakastan hyvää ruokaa ja aion edelleen nauttia siitä. Mutta yritän pysyä suurimmaksi osaksi kohtuudessa. En nipota ja niuhota syömisestä vaan nautin elämästä sellaisena kuin se on minulle tarjottu. Ja ennenkaikkea opettelen pitämään itsestäni sellaisena kuin olen!!!

– aamen.