Taas täällä! Edelliseen kirjoitukseen viitaten, en lusmua vaan pidän taukoa, koska iskin sormeni maalitynnyrin terävään ulokkeeseen, ja siitä tulee verta ja jomottaa 😉 hih… Ajatukset juoksee sitä rataa, että pakko oli tulla vähän purkautumaan… joten tässä tulee taas:
*****************************************************
Taas naisellisia taitojani koetellaan, vai pitäisikö sanoa miehisiä. Olen aina ollut sitä mieltä, että pystyn siihen mihin miehetkin (paitsi erääseen seksuaalisuuteen liittyvään asiaan). Mutta kumma kyllä aikaisemmassa elämässäni asiat silti jakautuivat miehen tekemiin ja naisen tekemiin asioihin. No joo monesti olin kyllä tuolloinkin valmis tekemään asioita, mutta välitön palaute exältäni oli ”ei kun minä teen, sinä et koske siihen.” Ne jotka minut tuntevat voivat uskoa että varsinaisena jääräpäänä sain aiheesta melkoisia riitoja aikaiseksi. Varsinkin kun tiesin että tehtävät asiat jäivät useimmiten tekemättä, koska minä en niitä ”saanut” tehdä ja exä ei viitsinyt/jaksanut/muistanut, mikä nyt ikinä olikaan se ajankohtainen ”syy”. No joo mutta se on tarina erikseen…
Nyt kun olen asunut jo hetken itsekseni omassa rakkaaksi tulleessa kodissani, olen monesti joutunut huomaamaan että nämä miehiset asiat koettelevat minua. Enhän niitä ole päässyt / saanut ”harjoitella”. Monesti olen nyt siis oppinut kantapään kautta miten mikäkin asia pitää tehdä ym… Ja monesti olen hetken joutunut keräämään ”rohkeutta” tehdäkseni jotain asiaa (kuten tietokonepöydän kokoaminen). Mutta monesti olen myös käynyt uppo outoon asiaan käsiksi rohkeasti ja päättäväisesti ”minä pystyn” / ”minä osaan” asenteella. Ja olenkin saanut monesti iloisena ja tyytyväisenä itseeni todeta, että mihis niitä miehiä nyt sitten tarvittiinkaan, tämänhän sujuu ihan hyvin ilman ”niitäkin” (no ok, se ”yksi” asia on parempaa miehen tekemänä)…
Nyt sain taas kantapään kautta todeta että kiviseinään ei uppoa naula, ja ripustin koukku rikkoo rappauksen murusiksi, heh… Mut mä olisin halunut sen taulun seinälle heti. On mulla tossa seinän vieressä kummisedältä lainassa oleva Hilti, joka olisi juuri passeli tähän tarkoitukseen, mutta mutta täytyy myöntää että ”rohkeuden” kerääminen taitaa olla taas paikallaan. Joten otin maalipurkin ja pienellä pensselillä tupsuttelin aiheuttamani seinävaurion piiloon (harkitsin kyllä kaverin menetelmää käyttää korjauslakkaa apuna, mutta pääsyin maaliin ;)), ja tyydyin naulaamaan vain seinäkellolle paikan kipsiseinään. Niin ja sitä porattavaa on kuitenkin enemmänkin (amppelikukat pitäisi myös saada roikkumaan), joten taidan odotella apujoukkoja kyläilemään. Hih. Ainoa mikä mieltäni askarruttaa on miten saan palapeilin kiinni kiviseinään, vai onko se edes mahdollista???
Nyt palaan takaisin siivoamaan / järjestelemään ym.…