Toissa yönä sain pitkästä aikaa nukuttua oikein kunnolla, sikeästi. Silti univelkaa oli sen verran reippaanlaisesti, että päivällä leffaa tuijottaessani nukahdin kesken kaiken, ja heräsin reippaan neljän tunnin päästä pönttö ihan sekaisin. Toettuani olin kuitenkin ihan eri ihminen, ja sain jopa juurtumassa olleet kukat ruukkuihin (ehkä tänään saan porattua amppeleille reiätkin kattoon).
Eilisten päikkäreiden takia vissiin sitten viime yö menikin taas sängyssä pyörien ja unta hakien… Tuntui, että juuri kun olin saanut unen päästä kiinni niin kello soi 7.15 kiskoin vaatteet päälle, katsoin peiliin, harjasin tukkani, pyyhin vanhat ripsarit silmien alta ja kömmin takaisin peiton alle. 15:sta minuutin päästä kun ovikello soi olin jo ehtinyt nukahtaa uudestaan ja silmät ristissä kömmin avaamaan oven parvekelasien asentajalle. Hmm… sairas mielikuvitukseni (ja kaverin myös) kehitteli tälle, ei hullumman näköiselle, nuorelle miekkoselle uutta elämäntehtävää minun parvekelemmikkinäni *nauraa*. Meinasin saada jopa kaksi, lasien myyjä nimittäin tuli ”tarkistamaan työn tuloksen”, niin kuin pari kuukautta sitten uhkasi… No kolme tuntia ja lasit olivat paikoillaan ja minä päästin ”lemmikit” pihalle, tosin toinen lupasi tulla vielä ensi viikolla käymään (yksi tiiviste puuttui), joten ehkä silloin… *hekottaa*
Vaikka väsyttää, niin mieli on iloinen (sen se teettää kun saa miehiä heti aamusta kylään, heh) ja meinaan tämän päivän kuluttaa tehokkaasti verhoja ommellen, pyykkiä pesten, paikkoja järjestellen ja ehkä jopa vähän Ruåttia opiskellen…