Tällaisena iltana sitä kaipaisi vierelleen miestä.
Kaipaisi turvallista kainaloa ja helliä sormenpäitä kutittavaan selän ihoa.
Kaipasi lämpimiä huulia suutelmaan pehmeästi otsaani.
Kaipaisi lämpöä ja turvallista läheisyyttä.
************************
Tänään kaikki tuntui aamusta asti menevän jollain tasolla pieleen. Ensinnäkin aamusta jo olin liian väsynyt nousemaan ylös sängystä ja torkku herätyskellonikin oli mitä ilmeisemmin tehnyt tenän (tai olin itse unenpöpperössä sulkenut sen), eli piti nousta saman tien kun kuulin ärsyttävän pimputuksen ”varaherättimestäni”.
Sitten joku onneton oli päättänyt päättää elämänsä pahimpaan ruuhka-aikaan hyppäämällä metron alle, seurauksena liikenteen tukkeutuminen ja useita töistään myöhästyviä närkästyneitä ja toisiaan turhaan tuuppivia ihmisiä. Kun vihdoin pääsin Kamppiin, lähdin tietenkin kipuamaan vääriä rullaportaita ylöspäin ja sain pyöriä sanan varsinaisessa merkityksessä hetken ympyrää ennenkuin löysin oikean ulosmeno aukon, jotta löytäisin bussipysäkille… ja itsekin myöhästyneenä töihin.
Työpäivä oli sentään ihanan rauhallinen, tosin sen rauhallisuuden johdosta 12,5 tunnin työpäivä tuntui kestävän vähintään kolme kertaa pidempään, kuin normaalisti. Ja kuten arvata saattaa niin mitä hiljaisempi työpäivä, sitä useampi homma jää tekemättä. outoa…
Kumma kyllä, töistä lähtiessäni olin vielä hyvällä tuulella matkalla kohti ystävieni järjestämää grilli iltamaa. Hyppäsin sitten huomiottani siihen ainoaan ratikkaan joka kiertää kaikkein pisimmä reitin ennen kuin pysähtyi sille pysäkille jolla minun oli määrä jäädä pois kyydistä.
Eilen löysin etsimättä aivan ihanan keittiön lampun, ja päätin hakea sen tänään. No päivän kulkua seuraten, liike oli myynyt viimeisen kappaleen eilen illalla, eikä samaa mallia ole enää tulossa… prkle… Sain minä sentään lapulle kirjoitettuna mallin ja tuotenumeron, josko jostain vastaava löytyisi.
Liha-siideri kaupan kautta metrolle, tai sitä ennen totean tarvitsevani vessaa. Kävelen ensin mäkkärin tiskille, noh sieltä remontin yhteydessä poistettu vessa kokonaan. Sitten kävelen Hesen tiskille, tilaan pienimmän pirtelön mikä mahdollista ja vessapoletin. Avattuani poletilla vessan oven, siellä seisoo joku ämmä (anteeksi nyt vaan) ja nälväisee, että ”Täällä on vain yksi vessa.” Hetken tuijotettuani häntä läimäsen oven kiinni ja jään kiltisti, joskin närkästyneenä odottelemaan vuoroani. Tuijotan samalla kun metroaikataululla vaihtelevat minuutit lähtevien junien kohdalla. Odotin valehtelematta 20 min, ennen kuin ”ämmän” ”kakara” (huomaa; vitutuskäyrä tässä vaiheessa punasella) oli saanut väännettyä torttunsa ja pääsin käymään hotellihelpotuksessa. ihan sama olisinko hypännyt heti metroon ja käynyt vasta ystäväni luona vessassa.
Metron epämukavalle oransille penkille istahdettuani selkäni taakse kokoontuu joku känninen nuorisolauma jotka huudattavat mankastaan paskaa musiikkia, ja samaan aikaan kaatokännissä oleva kimeän humalaisen äänen omaava neitokainen yrittää puhkaista tärykalvoni huutamalla asiansa vieressä istuvalle kaverilleen.
Ja viimeisenä polttopuuna päreitäni polttamaan unohdin mp3 soittimeni töihin, enkä edes voinut paeta pahaa maailmaa kuulokkeiden taakse.
No jotain hyvää jos ei pahaakin. Kerkesin noin tunnin nauttimaan ihanasta seurasta ja ruuasta ennen kuin jouduin suuntaamaan nokkani kohti kotia ja näpyttämään tätä viestiä.
Ehkä huomenna on parempi päivä. Töistä suoraan kaupunkiin ja nollamaan tämän päivän vitutusputki.
Kiitos ja kauniita unia!
😉
life is….