Juhannus oli ja meni, olo on aikalailla sanoen tyhjä. Kaveripiirimme on viime aikoina ollut todella tiivis, ehkä liiankin tiivis. Olen huomannut itsessäni ja muissa halua vetäytä hetkeksi takavasemmalle. Mietinkin, että olisiko sittenkin ollut parempi vaihtoehto mennä mökin rauhaan RMJ:n sijasta. Mietin oliko minulla siellä hauskaa. Oli ja ei. En voi sanoa, että olisin viimeaikoina ollut oma itseni. Ehkä etsin uusia rajojani sinkkuna tai sitten olen vain hukassa.
Itse olen viimeaikoina tarvinnut jos jonkinmoista tukea kavereilta ja mietinkin, että olenko tukeutunut heihin liikaakin. En halua vaivata, eikä minusta ole siltä tuntunutkaan, mutta nyt kuulin että ajan ystäväni tiukille. Ok, yhdessä on paljon vietetty aikaa ja pääasiassa hauskaa on ollut, en ole edes huomannut että seurani voisi jotain ahdistaa, ANTEEKSI SIITÄ! Parannan tapani!
Nyt yritän etsiä itseäni irtautumalla tutusta ja turvallisesta. Minä pärjään omillani, mutta minun täytyy saada tolkkua kaikesta uudesta ja oudosta. Eilen (ja tänäänkin) sain kokea vauhdin huumaa, mutta silti jotain jäi puuttumaan… Enempää en kirjoita.
Kuten olen oppinut, haluan vain sanoa kaikille KIITOS JA ANTEEKSI! Ystävät tiedätte mistä minut tavoittaa…