Hassu paljastus, tai no, oli mikä oli, kuitenkin.
Tänään salilta päästyäni painelin Myllysaaren uimarannalle ja pois kävellessäni silmääni pisti nainen kävelytien vierustalla. Tämä nainen pisti silmääni ihan jo pelkästään siksi, että se kroppa paistoi pidemmänkin matkan päähän, sen verta upea se oli.
Suurin rytmihäiriö tuli vasta sitten, kun kyseinen nainen ohi kävellessäni hieman kääntyi ja näin kasvotkin. Tuttu naama vuosien takaa. Olin toki nähnyt tämän ihmisen vuosien myötä jossain välissä ainakin ohimennen, mutten ihan hetkeen kylläkään. Voisin melko varmasti olettaa, ettei kyseinen henkilö asu enää täällä. Tämä nainen taatusti minut ohi kävellessäni tunnisti ja mikä huvittavinta, myöhemmin päivällä kaupungilla tuli vielä toistamiseen vastaan ja katseesta päätellen tunnisti tuolloinkin.
Nuoruudestani löytyy kaksi naista – vaikka siis toki he vielä silloin olivat pikemminkin tyttöjä – joihin olin aivan äärettömän ihastunut, mutta suoranaista vastakaikua ei toiselta puolelta löytynyt. Selväksi taatusti tein omat ajatukseni molemmille tuolloin, että ei se siitä kiinni jäänyt. Siitä toisesta nuoruuden ihastuksesta en enää ole niin varma, mutta oli vain hassua tänään todeta päässään itselleen, että vielä kymmenen vuoden jälkeenkin sitä olisi poika varmasti valmis antamaan vaikkapa muutaman sormen, jos saisi edes mahdollisuuden.
Miehen saa kyllä polvilleen, kun vain on oikea nainen kyseessä. Olisi varmaankin parempi, kun yrittäisin vain nukkua. Huomenna on päivä uusi ja uudet kujeet ja mikä tärkeintä, uudet ihmiset.