Palaa kohta käämi, kun tuo vesisade ei meinaa lakata ja mun olis kohta pakko rämpiä pihalle fillarin kanssa. No, tässä lähtöä venyttäessäni sitten väänsin seuraavanlaisen. En kyllä tiedä, edes miksi, kait se on vain tätä yleistä mietinnän paloa, mikä on ollut päällä jo pidemmän aikaa. Edelleenkään, mä en tiedä runoista mitään.
Rakkautta ja Substralia, sanotaan mainoksessa.
Rakkautta ja ymmärrystä,
sanon minä,
joka en ole koskaan sanonut ketään rakastaneeni.
Mutta ymmärtänyt olen, ja välittänyt, todella,
rakkaus on vain sana, ajatus, vai onko?
Mitä muuta se on?
Sanovat, että rakkaus kestää kaiken,
ja sanovat myös, että rakkaus voittaa muut tunteet.
Mutta miten jokin sana,
minkä määritteleminenkin on vaikeaa,
voi voittaa mitään?
Miten jokin sana,
minkä määritteleminen on monimutkaista,
voi tehdä enemmän kuin jokin teko?
Vai pitääkö tehdä,
että voi sanoa rakastavansa?
Moni sanoo, että rakastaa,
mutta lopulta tekeekö moni rakkautta?
Tehdä rakkautta,
voiko sitä tehdä?
Mitä on rakkaus?
Minä haluan sinua,
himoitsen sinua,
välitän sinusta,
rakastan sinua.
Mitä on rakkaus?
Onko se sitä,
että työntää toisen pois auton edestä,
vaikka itse ei ehkä enää ehtisi?
Onko se sitä,
kun toinen sanoo myöhästyvänsä pari tuntia,
niin pitää kattilaa lämpimänä?
Vai onko se sitä,
että jos vilpittömästi sanoo katuvansa,
niin antaa kuitenkin anteeksi?
Haluan pyyhkiä elämän tahrat sinusta
ja todella katson,
että kukaan ei sinua enää sotke.
Kun nukut, niin minä katson,
ettei sinulle käy kuinkaan.
Se on minun tehtäväni,
koska niin tahdon. Ei siksi,
että sinä niin tahtoisit.
Sinun tahdollasi,
ei ole mitään merkitystä.
En minä sinua siksi rakasta,
että sinä niin sitä haluat.
Enkä minä sinua siksi rakasta,
että sinä sitä niin kovin toivot.
Rakkaus, on menettämisen pelkoa,
sitä joko on, tai ei ole.