Tyhjällä, pimeällä junalaiturilla minulla on hyvä olla, minulla on monta varjoa. Ohi kävelee tyttö kauniilla koiralla, tahtoisin puhua hänelle, mutta pelkään. Tämä olisi varmasti parempi, jos ei aina vain pelkäisi.
Pelkään ehkä vain, että annan itsestäni sen kuvan joka minua oikeasti vastaa. Hätäisesti teipattu ja puutteellinen, mikä ei pitäisi vettä. Haluaisin olla joku muu, joku kauniimpi. Tässä keskinkertaisuudessa ei ole näkyviä huippuja, ei kylmää ja lämmintä paikkaa samaan aikaan.
Junassa on hiljaista, taas on turvallista, sitä tyttöä ei varmaan koskaan enää saa tuntea. On niin hiljaista että tulen surulliseksi. Edes korvissani soiva rauhallinen musiikkini ei kykene peittämään sen takana vaipuvaa väsymystä ja surullisen näköisiä armeijaan palaajia.
Ajelehdin ikävöimään sitä suurta rakkauttani jota ei koskaan ollut. Tai olihan se, mutta vaikka tiedän että rakastin, tahdon valehdella itselleni ja rakastaa vielä joskus ensimmäistä kertaa! Oi.. ensirakkaus vielä kerran, kiitos!
Vieläkin välillä ne muistot tuo kyyneliä silmiin, onhan siitä jo aikaa mutta tuntuu vieläkin pahalta ja ikävöin. Aina välillä tulee joku joka sen tukahduttaa täysin, mutta heidän lähdettyä tulee se aina takaisin, kuin joku vajaa koira joka vaan tykkää noutaa sitä saatanan keppiä.
Sanovat että rakkaus on ikuista, kai se siis oli sitä itseään. Jos oikein tahtoo itseään satuttaa, saa ne hetket tuntumaan siltä kun tapahtuivat vain sekunteja sitten vaikka siitä on jo monia vuosia. Ehkä hyvä sinäänsä, koska voin aina paeta sitä pahinta tilaa missä ei tunnu miltään.
Ei siitä muista enää kun ne asiat mitkä satuttivat. Aivan kuin vain kipu viiltäisi jälkensä sydämeen ja kaikki kauniit asiat pyyhkiytyvät siitä heti pois… Voi, kuinka pahalta mahtaa mummilta ajoittain tuntua?
Olenkohan usein surullinen, ovatkohan muut?
Sitä kaipaisi halausta, mutta ei uskalla edes ajatella lämmintä syliä. Sen tietää että siihen on matkaa vielä vuosia. Ehkä kerkiänkin tehdä itsestäni vuorisen ja arvokkaan. Vaikka jotenkin tuntuu että minuus on yhtä sairasta vuoristorataa.
Pitäisi varmaan matkia muita ja juoda itsensä useimmin hauskaksi ja metsästää pillua? 🙂
Ehkä mieluummin silti olen vain alakuloinen ja hytisen yksin kylmässä.