Mitä on ns oikea elämä? Eikö jokainen odota sen alkamista? Mistä se alkaa? Muistan haaveilleeni OIKEAN elämän alkamisesta koulussa muutettuani pois vanhempieni nurkista. Oikea elämä olisi alkanut sitten, kun valmistuisin ja muuttaisin avopuolisoni kanssa omaan, oikeeseen asuntoon – ei enää opiskelua, eikä vuokra-asuntoa opiskeluajalle. Avopuoliso muuttui pätkäsuhteiksi, huonoiksi sellaisiksi ja asunto vaihtui sinkkutytön luukkuun. Huima regressio, ei oikeaa elämää. Sittemmin ei taantumiseen ole kohennusta tapahtunut, ellei vakituista työpaikkaa oteta huomioon.
Oikeassa elämässä minulla olisi puoliso, jonka kanssa asuisin omassa (pankin omassa) asunnossa, maksaisin asuntolainaa, eläisin parisuhde-elämää. Aikuisten elämää. Olisi lisääntymissuunitelmia ja mahdollisesti kultaseppääkin olisi vaivattu. Olisi työ, parisuhde, pariutuneet ystävät, koti, vakaata ja turvallista oleilua.
Miksi allekirjoittanut odottaa elämän alkamista, oikean elämän, aikuisten elämän alkamista? Jos tämä ei tästä paranekaan? Olen aina sinkku, aina pätkäsuhteessa johonkuhun, kunnes jompikumpi saa tarpeeksensa, aina asunnossa, jota en omista. Miksei elämää voisi alkaa jo elää? Onko sinkulla oikeaa elämää ollenkaan?