Miten jollakulla voi olla niin uskomattoman huono tuuri, että tapaa valehtelevia, itsekkäitä paskiaisia kerta toisensa jälkeen. Puheet on suuria ja hienoja, toiminta kuitenkin pauhaa olemattomissa. Peruspelimiehenhän tunnistaa herkästi juuri puheiden ja käyttäytymisen epäsuhdasta, jotkut osaavat sen paremmin, joku kömpelömmin… joku vetää överiksi, joku on niin taitava, että saisi äitinsäkin kaupaksi. Näiden pillusankareiden puuhaa ei tarvitse kovin kauaa katsella, jotta ymmärtää, mikä on lihan hinta. Silti.. vaikka oppitunteja on etettu elämältä jo turhankin kanssa, kaikki paskapuheet nähty ja kuultu, koettu ja itketty.. aina joku onnistuu satuttamaan.
On tyhjä olo. Sattuu. Tuntuu pahalta. Taas joku valehteli, pääsi suojamuurin sisäpuolelle -tuhosi ja rikkoi, jätti jälkeensä sirpaleita. Jatkuva bullshit kirvelee, valehteleminen ja harhaanjohtaminen sattuu. Miksei nämä perkeleen paskiaiset voisi joskus ajatella toisenkin tunteita.
Ei jaksa enää. Ei jaksa elämää. Keneenkään ei voi luottaa, mihinkään ei voi uskoa, kaikki hyvä tuhotaan.
Give me a fucking break already! I don’t think i deserve all this shit and unhappiness.
Tulee itku.
Yksin olet turvassa, yksin olet.. yksin.