Olen jo useamman kerran meinannut tarttua nyt käsittelemääni aiheeseen. Mitta on täysi ja suollan mielipahani näkyviin muiden murheeksi.
Mistä näitä ihmisiä sikiää, jotka tietävät ulkonäkösi ja city-presentaatiosi perusteella, kuka olet, mitä elämässäsi arvostat, miten kohtelet muita ihmisiä ja mikä on suhteesi pinnallisuuteen?! En ymmärrä. Haluavatko ihmiset suunnata ilkeät sanansa kohteeseensa sen vuoksi, että itsellä on huono olo ja olo paranee kun saa haukutuksi toisen, tuntemattoman ihmisen? Mitä siitä kostuu? Ei se paha olo sillä poistu, vaikka hetkeksi purkaantuukin. ”Kuvat kertovat tuhat sanaa” – roskaa. Kuvat eivät kerro kuin pienen osan ihmisestä… sen, mitä haluat muiden näkevän. Ei sen perusteella järki-ihminen arvostele toista… eihän? Ei pitäisi, mutta silti arvostelemme. Meillä on ennakkoluuloja – ”jos näytät tältä, olet tämänlainen, jos näytät tuolta, olet tuonlainen”-. Tämä on tietysti jokaisen ihmisen omalla vastuulla, sen, joka laittaa itsensä arvioitavaksi. Turha minun on siis kitistä ja valittaa, jos joku pitää minua tyhjäpäisenä silikoni-wanna be:nä.. itsehän sitä kerjäsin (ilman niitä silikoneja). MUTTA.. miksei annettaisi jokaiselle mahdollisuus tutustua riittävästi toiseen ja sen jälkeen täräyttää arvostelu päin naamaa.
Ulkomuodollisuudet ovat mielipideasioita, sallittakoon jokaisella oikeus omaan makuiluunsa. MUTTA perkele sentään, älä muodosta ulkomuodon perusteella toisen elämänarvoja, maailmankatsomusta, tapaa kohdella läheisiä/tuntemattomia, älykkyyttä tai sen puutetta. Asiallinen kritiikki on aina positiivista, silloin kun se on aiheesta ja aiheellista. Ennakkoluuloinen sonta on mammareille. Ei se ole minulta pois, jos joku on minua viisaampi, kauniimpi, laíhempi, varakkaampi…
Onko ennakkoluuloisen mammarikritiikin antaja koskaan ajatellut, että sanat saattaisivat pahoittaa toisen osapuolen mielen.. ei sen vuoksi, ettei joku sanonutkaan mitään nättiä.. vaan sen vuoksi, että itse yrittää elää mahdollisimman hyvin, karttaen mm juuri pinnallisuutta ja wanna be-kohkausta.
Olen monasti todennut, että mielipide kertoo usein enemmän kertojasta kuin kertojan kohteesta… näin lienee tässäkin aihepiirissä.